Kertakäyttökoodista



Ohjelmoijien kansanperinteeseen kuuluu erottelu kertakäyttökoodiin ja tuotantokoodiin. Tuotantokoodin erilaisia laatutasojakin nähdään yleensä olevan ainakin muutamia. Haluan kuitenkin tarkastella kertakäyttökoodin käsitettä.

Koska koodi kuitenkin jää olemaan, ja on riski sen uudelleenkäytöstä, pitäisi tunnustaa tosiasiat, eikä elää valheessa. Kaikki koodi pitäisi kirjoittaa vähintään minimaalisella tuotantokoodin tasolla: kehittäjän itsensä pitää ymmärtää se myös puolen vuoden päästä.

Ohjelmoijan tapa käyttää tietokonetta on kuitenkin sellainen, jossa on epäselvää missä vaiheessa siirrytään komentorivien kirjoittamisesta ohjelmointiin. “ls -lt | head” ei varmaankaan vielä ole ohjelmointia. Onko “awk -f ‘{x+=$3} END {print x}'”? Raja on epäselvä.

Ohjelmoinniksi pitäisikin varmaan alkaa kutsua komentorivejä, jotka ovat paisuneet niin hankaliksi, ettei niiden lukeminen enää ole suoraviivaista. Tässä vaiheessa niistä pitäisi tehdä minimissäänkin shelliscripti ja antaa sille kuvaava nimi. Rakenteellisen ohjelmoinnin käytäntöihin siirtyminen ei myöskään ole pahitteeksi.

Kertakäyttökoodia on olemassa vain teoriassa, koska kaikesta koodista jää jäljet. Koodi pitäisi aktiivisesti hävittää saman tien, että se voisi jäädä kertakäyttöiseksi.

Toisaalta komentorivien tallennus on äärimmäisen hyödyllistä minkään järjellisen työtehon säilyttämisen kannalta. Tässä on selvästi ristiriitaiset tavoitteet. Säilyttäminen parantaa työtehoa lyhytaikaisesti, mutta hävittäminen vähentää ylläpitokuormaa pitkällä aikavälillä. Ideaalitilanteessa komentorivikieli olisi itsedokumentoivampi kuin nykyiset melko hirveät kissanoksennukset.

Tämän artikkelin on kirjoittanut Teemu Kalvas ja sitä ovat sittemmin muokanneet muut Codenton työntekijät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *