Mitä CV:ssä ei saa sanoa



Aina välillä joudun, kuten työtoverinikin, lukemaan CV:itä ja haastattelemaan ihmisiä. Näissä tilanteissa kasautuu mielikuva, että aivan kaikki eivät osaa CV:itä kirjoittaa. En tällä kertaa kuitenkaan aio juuttua tavanomaiseen kritiikkiini liian pitkästä dokumentista. On asioita, joita ei missään nimessä pidä mainita CV:ssä.

Työhaastattelussa ei saa kysyä ihan mitä tahansa. Tyypillinen, ja luultavasti eniten rikottu kielto, on kysyä siviilisäätyä ja lastentekoaikeita. Näitä ei ole kielletty huvin vuoksi, vaan tarkoituksena on estää niitä toimimasta työhönottoperusteena. Tästä johtuen vastavuoroisesti sille, ettei haastattelija saa kysyä, ei myöskään haastateltavan tule ottaa näitä erikseen puheeksi. Asioita, joista ei ole valmis puhumaan haastattelussa, ei myöskään tule kirjata CV:hen.

Kiellettyjen aiheiden oma-aloitteisessa esittelyssä on kaksi ongelmaa.

Ensinnäkin, kun haastateltava ottaa puheeksi aiheen, jota haastattelija ei saa käyttää, se asettaa haastattelijan hankalaan tilanteeseen.

Toiseksi, ja tärkeämmäksi, jos pitää CV:ssä esillä jotain faktaa tai faktoidia, eikä ole ainoa ihminen maailmassa joka näin tekee, on osaltaan luomassa kulttuuria, jossa on oletusarvo, että tämä asia mainitaan. Tämä tekee mainitsematta jättämisestä itsessään huomattavan asian. Kiellettyjen kysymysten olemassaolo tulee jokseenkin perusteettomaksi, jos työhönhaku jo implisiittisesti muuttuu tällaiseksi kysymykseksi, ja se, ettei ymmärrä antaa vastausta kysymättäkin, katsotaan epäilyttäväksi.

Niinpä siviilisäätynsä ja sotilasarvonsa CV:hen kirjoittaminen on ensisijaisesti vihamielinen toimi muita työnhakijoita kohtaan. Ehkä joidenkin mielestä työnhaku on kaikkien sota kaikkia vastaan, mutta minä en halua elää sellaisessa maailmassa.

Tämän artikkelin on kirjoittanut Teemu Kalvas ja sitä ovat sittemmin muokanneet muut Codenton työntekijät.

9 kommenttia artikkeliin ”Mitä CV:ssä ei saa sanoa

  1. Perhesuunnitelmien tabuuden toki ymmärrän, mutta sotilasarvo/varusmiespalveluksen mainitsemisen vihamielisyys ja ei-toivottavuus jäi vähän kaivamaan tuolla sivulauseessa. Oliko tälle joku perustelu?

    Tiedän, että Vapaiden ja Urheiden Maassa mahdollisesta sotapalveluksesta tai veteraanistatuksesta ei saa mainita, koska sen perusteella ei saa syrjiä suuntaan tai toiseen. Suomessa kuitenkaan vastaavaa syrjintäkieltoa ei ole, ja itse ainakin pääsin ensimmäisenä opiskeluvuonna mm. nimenomaan varusmiespalveluksen perusteella töihin (alalle jolla tästä oli etua).

    • Ei sen monimutkaisempaa, kuin että asepalvelus on laiton työhonottoperuste, siinä kuin perhesuunnitelmat ja siviilisäätykin. Lisäksi nämä kolme ovat yhdessä tällaisista ylivoimaisesti yleisimmät CV:istä löytyvät laittomien työhönottoperusteiden maininnat. Muitakin on, mutta ne ovat magnitudia tai kahta harvinaisempia.

  2. Varusmiespalveluksena suoritin erikoiskoulutuksen josta on hyötyä myös siviiliammateissa. Tuntuu tosi epäreilulle jos laki evää minulta mahdollisuuden mainita tästä CV:ssä.

    Selasin juuri työsopimuslakia enkä löytänyt siinä ensimmäistäkään mainintaa varusmiespalveluksesta. Irtisanomisen perusteita sieltä kyllä löytyy mutta ei työhönotto perusteita.

    En tunne Suomen lakia kovin hyvin, missähän nuo työhönotto peruste pykälät mahtavat olla?

    • Yleinen tulkinta lienee, että Laki yksityisyyden suojasta työelämässä estää tuon kysymisen. Näyttäisi siltä, että EK on ehdottamassa että kysyä saisi, ja ammattiyhdistykset tulkitsevat että kysyminen ei ole nykylainsäädännön puitteissa sallittua, paitsi poikkeuksellisien ammattien osalta. Lopullisestihan tästä on vaikea sanoa mitään, ellei joku vie tätä oikeudessa riittävän pitkälle. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2004/20040759

  3. Jep. Jos hakijalta puuttuu itseluottamus mainita suorittamastaan ase-/siviilipalveluksesta, niin hän ei usein päädy haastateltavakseni asti, jos valinta on tehtävä tasavahvojen kandidaattien väliltä. Toki jos siviilipalvelus on mainittu, niin en katso sitä negatiivisena asiana ollenkaan. Toki velvollisuutensa suorittamatta jättänyt tulee nyt tässä vähän alakynnessä, mutta toivottavasti on käyttänyt sen vuotensa hyvin, ettei päädy tasavahvaksi kandidaatiksi. Jos taas on viettänyt tätä aikaa vankilassa, niin ongelmaa ei ole silloin, koska rikollinen toiminta kyllä saa vaikuttaa negatiivisesti rekrytoinnissa.

    En halua elää maailmassa, joka on täynnä tabuja. Moni on uhrannut elämästään puoli vuotta siihen, että hän on suorittanut asevelvollisuuden (tai siviilipalveluksen), ja sen lisäksi ehkä jopa puoli vuotta vapaaehtoisesti, kun tehtävät ovat olleet mielenkiintoisia. Menee kyllä aika naurattavaksi, jos tästä pitäisi alkaa hissuttelemaan. Täysin samaa työkokemusta noistakin kertyy kuin muissakin töissä.

    • Tällaiset kysymykset ovat moniulotteisia ja siten kiinnostavia. Me emme kysy kiellettyjä kysymyksiä ja suoraan sanottuna olen joskus ollut piinallisissa tilanteissa haastatteluissa, joissa haastateltava on halunnut vakuuttaa, ettei esim. lasten saaminen ole suunnitelmissa.

      Yleinen tulkinta siitä, mitä ei saa kysyä perustunee lakiin yksityisyyden suojasta työelämässä, mutta me emme toki ole lakimiehiä. (http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2004/20040759) “Työnantaja saa käsitellä vain välittömästi työntekijän työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja, jotka liittyvät työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen tai työnantajan työntekijöille tarjoamiin etuuksiin taikka johtuvat työtehtävien erityisluonteesta. Tarpeellisuusvaatimuksesta ei voida poiketa työntekijän suostumuksella.”

      On varmasti työtehtäviä, joissa asevelvollisuuden suorittamistavalla on merkitystä ja se se on työsuhteen kannalta tarpeellista tietoa. Toisaalta useimmat tavat suorittaa varusmiespalvelus tai siviilipalvelus ovat meille yhdentekeviä. Hyvällä IT-konsultilla voi olla lättäjalka, uskonnollinen tai muu vakaumus joka estää asepalveluksen.

      Codentossa on töissä tämän teeman osalta koko kirjo. Meille tärkeää on, että huomio pysyy kyvyssä ja halussa auttaa asiakkaita ja siinä, ettemme haastattelutilanteessa anna ennakkoluulojemme vaikuttaa rekrytointipäätöksiin.

      /Petri Aukia

  4. Jos asepalvelusta ei saa mainita, samalla periaatteella voisi kieltää kertomasta koulutuksesta? Kyllä se intin johtajakoulutus on ihan saman arvoinen kuin siviilissä suoritettu johtajakoukutus. Itselleni ei ole mitään väliä onko joku suorittanut armeijan, mutta ymmärrän täysin jos joku sitä arvistaa.

    • Kommentit tämän CV-kysymyksen osalta ovat jostain syystä juuttuneet tähän yhteen kysymykseen.

      On varmasti työtehtäviä, joissa asevelvollisuuden suorittamistavalla on merkitystä ja se se on työsuhteen kannalta tarpeellista tietoa. Toisaalta useimmat tavat suorittaa varusmiespalvelus tai siviilipalvelus ovat meille yhdentekeviä. Hyvällä IT-konsultilla voi olla lättäjalka, uskonnollinen tai muu vakaumus joka estää asepalveluksen.

      Arvostamme koulun ulkopuolella saatua johtajakokemusta, tuli se sitten intissä, partiossa tai vaikka teekkarikillassa.

      Codentossa on töissä tämän teeman osalta koko kirjo. Meille tärkeää on, että huomio pysyy kyvyssä ja halussa auttaa asiakkaita ja siinä, ettemme haastattelutilanteessa anna ennakkoluulojemme vaikuttaa rekrytointipäätöksiin. Yrityksen kannattaa pyrkiä toimimaan laillisesti kaikessa, mitä se tekee.

      /Petri Aukia

      • Olet varmasti oikeassa kaikessa mitä kirjoitit. En vain ymmärrä, miksi se olisi CV:n laatijan virhe ilmoittaa asepalveluksesta? Pitäisikö työnhakijan tuntea haastattelijan arvomaailma ja alkaa korjaamaan sitä sensuroimalla itseään?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *