Humppaan itsekseni



Softan teko on yleensä ryhmätyötä. Lähes kaikki työn puolesta koodaus tehdään ryhmissä, yleensä 3-10 hengellä, mutta joskus kaksistaan ja toisinaan tolkuttoman suurella porukalla. Harrastekoodauksestakin suuri osa kanavoituu vapaan koodin projekteihin, jotka ovat myös ryhmätyötä, vaikkakin usein kovin erilaista.

Ei siis ole sattumaa, että myös ohjelmistotuotannon prosessimallit on suunniteltu ryhmätyöhön. Itse asiassa niiden ensisijainen tarkoitus on mahdollistaa ryhmätyö. Scrum puhuu suoraan ideaalisti 7 hengestä; XP:n parikoodaus tuskin onnistuu alle 2 hengellä, ja vesiputousmallin alkuperäinen lupaus oli juuri suurten ja todella suurten projektien systemaattinen läpiveto, kun menetelmä skaalautuu ylöspäin. Jonkinlaisena filosofisena taustaoletuksena tässä voi nähdä, että koodaus nyt hoituu yksinkin, mutta kun on tiimi, tarvitaan Prosessi.

No hyvä, kooderi ilman ryhmää on kuin lammas ilman laumaa. Mutta lähes kaikki mielenkiintoinen maailmassa on lähtenyt siitä, että asioita käytetään johonkin mihin niitä ei ole tarkoitettu. miksei siis tässäkin. Eli kuinka taipuu prosessimalli yhdelle hengelle, ja onko siitä iloa?

Keskustelimme hiukan aiheesta toimistolla ja skypessä, ja teimme seuraavia huomioita:

  • Prosessimalleista ei ehkä usein ole iloa sellaisenaan, mutta kokemus niistä on hyödyllistä, koska niiden tavoittelemat asiat (edistymisen seuranta, varmistettu ymmärrys tavoitteista, tavoitteiden päivitys, jne) ovat kuitenkin tarpeen, vaikka ne tehtäisiinkin ad hoc.
  • Monet Scrumin työkalut voivat olla hyödyllisiä, erityisesti backlog
  • Prosessien ylläpito vaatii yksin työskennellessä suurempaa kurinalaisuutta, koska ei ole sosiaalista painetta (ja ehkä koska ne tuntuvat turhilta?)

Arvon ohjelmistotuotannon ammattilaiset ja harrastajat (lue: lukijat), onko teillä kokemuksia prosessimallien käytöstä yhden hengen projekteissa, sellaisenaan tai muokattuna? Millaisia? Mikä toimii ja mikä ei?

Tämän artikkelin on kirjoittanut Otso Kivekäs ja sitä ovat sittemmin muokanneet muut Codenton työntekijät.

2 kommenttia artikkeliin ”Humppaan itsekseni

  1. Ei oikeastaan. PSP:hen olen kyllä törmännyt koulussa aikoinaan ohjelmistoprosessikurssilla (tjsp), mutta en muista koskaan kuulleeni eknestäkään, joka olisi sitä oikeasti kokeillut ns. elävässä elämässä. Se ei siis toistaiseksi kvalifioi nyt tähän kesksuteluun, koska ajattelin käytännön kokemuksia jostain yhden hengen projektien prosesseista.

    Noin ylipäänsä, PSP on musta vaikuttanut vähän liikaa hatusta kiskotulta samaan tapaan kuin monet muutkin softaprosessit. Siis ihan järkevän kuuloisia ideoita, mutta en ole huomannut oikein yritystäkään testata jotenkin empiirisesti että onko ne oikeasti parempia kuin jotkin muut ideat. Ja onhan se vähän vesiputous myös

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *