Miksi toimitusjohtajan on hyvä olla Twitterissä?

Aamun Hesarissa oli Mikael Pentikäisen @jmpentikainen erinomainen pääkirjoitus  paavin (@Pontifex) viestinnästä twitterissä. Twitter on laajalti maailman mahtavien käyttämä, mutta kotimaiset toimitusjohtajakollegat sitä tuntuvat vierastavan. Mistä mahtaa olla kyse? Twitter on ilmainen käyttää eikä maailman mahtavilla varmasti ole sen enempää aikaa päivässä kuin kotimaisella yritysjohtajalla.

Totu uuteen

Itse arvelen, että kyse on uuden viestintätavan vieraudesta. Uutta tekniikkaa on käytettävä aktiivisesti ymmärtääkseen, mihin sitä voi oikeastaan käyttää. Mieleen tulee ensimmäinen matkapuhelimeni, Nokia NMT 101. Kun moisen työsuhdepuhelimen aikanaan sain, kuvittelin, että sitä tulisi käytettyä lähinnä Todella Tärkeisiin Yrityspuheluihin. No, tulihan niitäkin, mutta todellinen hyöty oli huipussaan kun ensimmäisen kerran sai sovittua tapaamisen kaupungilla tutun kanssa tai kun silloinen esimies sai selvitettyä kinkkisen teknisen pulman vaikka olin jo matkalla lentokentälle. Jos ei ole aktiivisesti käyttänyt kännykkää tai Twitteriä, on vaikea ymmärtää mistä kohussa on kyse.

Itse olen twitterissä @aukia ja käytän Twitteriä varsin aktiivisesti, twiittaan 5-10 kertaa tavallisen päivän aikana. Alkukankeuden jälkeen opin itselleni luontevan tyylin, sopivan sekoituksen pilvipalvelu-tekniikkaa, ohjelmistokehityksen uusia suuntia ja sopivasti itseä ja muita kiinnostavaa teknologia-aiheista viestintää.

Esimerkillisiä suomalaisia twitter-tilejä:

  1. @alexstubb erinomaista twitteröintiä Kekkosen hengessä. Asiaa ja urheilusuorituksia. Kehtaa myöntää olevansa väsynyt, joskus väärässäkin.
  2. @mikko paras tietoturva-alan twitter-tili, ehkä paras suomalainen verkko-puhemies omalle yritykselleen.
  3. @ipaananen maailman kannattavimman iPhone-peliyrityksen toimitusjohtaja. Vaikka twiitit ovat lähes pelkästään uudelleentwiittauksia, saa Ilkasta monipuolisen kuvan hänen esiinnostamiensa aiheiden perusteella
  4. @jmpentikainen, @paulasalovaara Helsingin Sanomien päätoimittajia, jotka nostavat esiin kiinnostavia artikkeleita sekä osallistuvat aktiivisesti twitter-keskusteluihin

Uudet ihmiset kuin vanhoja tuttuja

Oma twitter-tilini on tuottanut viimeisen vuoden aikana runsaasti ymmärrystä ja iloa. Olen aina ollut kaikkiruokainen tiedonahmija, ja meille tietoa jatkuvasti kerääville Twitter on taivaanlahja. Teknologian käytöstä saa paljon paremman kuvan, kun seuraa satoja samaa polkua kulkevien jättämiä jälkiä, mikä toimii ja minkä kanssa toimiminen on kohtuuttoman vaikeaa.

Suurin yllätys on kuitenkin ollut, kuinka usein Twitter-toimintani on positiivisesti vaikuttanut työhöni. Ensin totuin siihen, että tapasin aika-ajoin uusia ihmisiä, joita olen Twitterissä seurannut ja keskustelu tuntui heti lähtevän liikkeelle mukavalla tavalla. Hyvästä alusta seurasi yhteistyötä tavalla ja toisella. Uutta on ollut huomata kuinka mukava on aloittaa neuvottelu, kun toinen alussa kehuu omia Twitter-jakojani. Parhaimmillaan tuntuu siltä, kuin tapaisi jo tuttua väkeä ensimmäisellä tapaamisella ja ihmeellisimmältä, kun nämä oman alansa gurut vaikuttavat tavallisesti toisella puolella maailmaa.

Poikkeustilanteiden sumutorvi

Twitter-tili, jolla on paljon seuraajia on kullan arvoinen poikkeusoloissa. Kun maailma uutisoi yritystä lähellä olevasta asiasta väärin tai ainakin puolueellisesti, on luontevaa, kun toimitusjohtaja kuvaa tilanteen omalta kantiltaan seuraajille. Viestintää korjaava näkemys asiakkaiden, alaisten ja kumppanien virrassa on tilanteen tullen korvaamaton etu. Yritysten riskienhallintaosastojen pitäisi vaatia hyvin seurattuja Twitter-tilejä.

Toimitusjohtajan kolme syytä olla twitterissä:

  1. Luontevaa markkinointia. Kertoo kaikille mistä olet aidosti kiinnostunut.
  2. Aito tapa viestiä yrityksen sisällä ja ulkopuolella. Tähän yrityksen johto todella uskoo.
  3. Poikkeustilanteiden sumutorvi. Nopeasti reagoitavat tiedotteet kaikkien silmien eteen.

Toimi näin

Kaikki tuntemani johtajat käyttävät enemmän aikaa linkkien sähköpostissa lähettämiseen kuin esim. Paanasen Ilkan kaltaisen aktiivisen ja kiinnostavan Twitter-tilin ylläpito vaatii. Tee seuraavat askeleet jo tänään, jos et näin vielä ole tehnyt. Väitän, että huomaat vuoden kuluttua eläväsi rikkaammassa maailmassa, joka sisältää värejä ja yksityiskohtia, joita et ennen huomannut.

  1. Perusta Twitter-tili
  2. Liitä valokuvasi tiliin. Ilman valokuvaa harva ottaa tiliä vakavasti.
  3. Valitse 5-10 kiinostavaa seurattavaa, ei kovin monta alkuun.
  4. Lähetä kiinnostavat verkkolinkkisi sähköpostin sijaan Twitteriin ja kerro kavereille ja kolleegoille, että alkavat seurata tiliäsi.

Pilvi-päättäjä: Vain pilvi on ketterää infraa

Ketterän ohjelmistokehityksen edut jäävät puolitiehen ellei kehittäjille tarjota pilveä.

Vanha vesiputousmalli oli infratiimin unelma. Softankehitys oli ennustettavaa, infraa ei tarvittu kuukausiin tai jopa vuosiin kehittämisen aloittamisesta ja kehitystiimin vastuulle oli jätetty tulevan käytön määrän ennustaminen. Sen kun tilasi uudet serverit HP:lta ja alkoi järjestelemään tilaa konesalissa.

Ketterät menetelmät taasen ovat kuin luotuja infrayksikön kiusaksi. Kehityskoneet, palvelimet ja järjestelmät pitäisi saada käyttöön muutamassa päivässä ja testipalvelintakaan ei pitäisi joutua odottaan viikkoa pitempään. Eikä tässä vielä kaikki, kehittäjiä suorastaan rohkaistaan mielummin keskittymään koodaukseen kuin luomaan pitkäntähtäimen skaalautuvuussuunnitelmia infratiimin tarpeisiin.

Voiko ketterää kehitystiimiä saada millään tyytyväiseksi? Onko eripura ainoa luonteva yhteistyön tapa uusien järjestelmien kehitys- ja infratiimien välillä? Onko toinen tiimi toista tärkeämpi?

Kun maailma muuttuu, pitää IT-yksikön muuttua siinä mukana. Kehittäjien ketteriä menetelmiä ei voi kunnolla tukea vesiputousinfralla. Sen sijaan ketterää infraa tarjoamalla molemmille löytyy osaamistaan vastaavia tehtäviä nyt ja jatkossa.

Ketteryys toimii parhaiten, kun kaikki IT-osaston osat ovat luoneet selkeät toimintatavat, joiden puitteissa uusia palveluja luodaan. Ketteryyden ohjelmistokehityksessä pitäisi ajaa ketteryyteen muussakin toiminnassa.

Ketterän kehityksen mallissa kokeiltavaa tulosta syntyy aiempaa aikaisemmin. Ensimmäinen demo on usein jo parin viikon kuluttua työn aloittamisesta, jolloin perusratkaisujen pitäisi olla valmiina kuin kaupan hyllyltä. Serveri-, verkko- ja levykapasiteettiä pitää olla saatavilla melkein välittömästi.

Onnistunut varastoon ostaminen on hankalaa. Monille helpompaa on hankkia tällainen kapasitetti valmiista pilvestä. Suurissa konserneissa on riittävästi uusia hankkeita, että tällaisen pilven voi rakentaa omaan konesaliin, pienemmissä julkinen pilvi on käytännössä ainoa vaihtoehto.

Vain pilvi on ketterää infraa.

Pilvipalvelut ovat parhaimmillaan uusien järjestelmien kehitys- ja käyttöönottovaiheissa. Useimmat tuntemamme pilvessä edenneet yritykset ovat aloittaneet kehittäjien siirrolla pilveen. Tee kehittäjistänne onnellisia koekaniineja pilvihankkeillenne.

Lähdekoodimiehen ihmeelliset seikkailut

Huonontuvan muistin vastapainoksi ikääntyvä ohjelmistoammattilainen saa erinäisiä supervoimia.  En tietenkään tarkoita sitä, että koodarin ahterista löytyisi radioaktiivisen projektipäällikön puremajäljet. Tarkoitan kokemusta, sen mukanaan tuomaa viisautta ja työmäärää vähentäviä niksejä — mutta supervoima on vain niin paljon markkinointihenkisempi termi.

Kyseessä on usein hyvin yksinkertaiset konstit. Esimerkiksi:

  • logien lukeminen virhetilanteen tapahduttua tai login seuraaminen virhettä toistettaessa
  • saadun virheilmoituksen syöttäminen Googleen sanatarkasti
  • ongelman binäärihaarukointi (esim. git bisect)

Yksinkertaisuudestaan huolimatta nämä menetelmät auttavat todella, todella, todella usein.

Olen viime aikoina alkanut erityisesti arvostaa supervoimaa nimeltään “luin lähdekoodista, miten se toimii.” Olen tällä tavalla selättänyt ongelmatilanteita Firefoxin laajennuspalikassa, Django-frameworkin tietokantarajapinnassa, Eucalyptuksen komentorivityökaluissa ja monessa muussa.

Monet ajattelevat, että lähdekoodia lukeva ohjelmistoviemärisukeltaja etsii jotain bugia. Havaittu vikahan on luonnollisesti käytetyssä alustassa ja se löytyy lähdekoodia lukemalla. Tämä on kuitenkin vain osa totuudesta. Yleensä select ei ole rikki. Luen lähdekoodia siksi, että saisin paremman käsityksen siitä, miten ruuvipenkissä oleva klunssi toimii. Toisin sanoen, en etsi bugia vaan ymmärrystä.

Hyvin usein vika piilee konfiguraatiossa eikä alustassa. Dokumentaatio voi olla harhaanjohtavaa, huonoa tai puuttua kokonaan. Käyttäjä saattaa jättää dokumentaation lukematta, vaikka se olisi miten hyvää. Ohjelmistolle on voitu valita huonot oletukset toteutusvaiheessa.

Voin yrittää korjata tällaista ongelmaa kuin mustaa laatikkoa. Syöte X0, tulos Y0. Syöte X1, tulos Y1. Jatketaan, kunnes ongelma ratkeaa. Tai voin pukea trikoot ja viitan päälle, syöksyä lähdekoodin syövereihin ja repiä Ymmärryksen sen sisältä. Ymmärrys muuttaa mustan laatikon lasiseinäiseksi. Kun nenäni edessä on Y0:n palauttava rivi, voin yleensä helposti kelata ylemmälle tasolle ja löytää tilanteeseen vaikuttavat konfiguraatioparametrit.

Tehokkuudestaan huolimatta lähdekoodin läpikäynti ei ole ensimmäinen keino, jota kokeilen. Se vie aikaa, varsinkin jos ei tiedä, mitä etsii. Se vaatii huomattavan suurta paneutumista ja keskittymistä erityisesti itselle vieraan ohjelman kanssa. Tärkein syy on kuitenkin se, että lähdekoodia ei aina ole saatavilla.

// Kuva: Flickr CC, nyuhuhuu.

Langaton verkko pilvipalveluna

Codentolla on jo useampia vuosia ollut ajoittain intohimoisestikin ajettu tavoite olla halaamatta palvelimia. Tästä johtuen palveluita, joita moni ajaisi omilla palvelimilla itse ylläpidetyllä palvelinsoftalla, ei meillä tarvitse ylläpitää. Riittää, kun maksaa laskun. Esimerkiksi versionhallintaa palveluna myy github, ja hyvin myykin.

On kuitenkin joitakin palveluita, joita valitettavasti ei vielä kukaan ole ymmärtänyt myydä pilvipalveluna. Näistä yksi minua ammatillisesti eniten häiritsevistä (CIO-hattua käyttäessäni) on langaton verkko toimistolla.

Yrityksemme tarve langattomalle verkolle on melkein, mutta ei aivan, yksinkertaisin mahdollinen. Poikkeamat yksinkertaisimpaan mahdolliseen ovat: toimistomme on pitkä ja kapea, ja yhdellä tölkillä on vaikea saada luotettavaa kuuluvuutta joka kulmaan. Haluamme myöskin antaa erillisen verkon satunnaisille vierailijoille, kuin se, jota itse käytämme työntekoon. (Tähän liittyy yksi toinen palvelu, jota valitettavasti ei saa pilvipalveluna: tulostin. Avatkaapas tulostimenne avoimeen langattomaan verkkoon kokeeksi. Ja tarkoitan siis, että älkää avatko. Syyt voi pohtia itse läpi.)

Koska identiteettimme on olla yritys, jossa on jonkinlainen kulukontrolli, aina välillä innostumme tekemään asioita halvalla. Niinpä esim. wlan voidaan toteuttaa siideripalkalla, koska verkostosta löytyy asiaan harrastuneisesti suhtautunut partneri, joka heikkona hetkenä suostuu tällaiseen ehdotukseen.

Pitkäksi venähtänyt johdanto selittää, miksi torstaina viideltä korkkasimme Jessen kanssa toimistolla siideriä, ja varoitimme mattimyöhäisiä verkon mahdollisesta ajoittaisesta toimimattomuudesta. Projektiomistajalle oli annettu kahden siiderin työmääräarvio.

Neljä tuntia myöhemmin kävi mielessä, että projektiomistaja oli ammattilainen, koska siideri ei ollut vielä loppunut kesken.

Viiden tunnin kohdalla langaton verkko toimi vaatimusmäärittelyn mukaisesti. Matkan varrella suunnilleen kaikki oli mennyt eri tavalla kuin suunniteltu, ja useita komponentteja alkuperäisen laajuuskäsityksen ulkopuolelta oli päätynyt mukaan.

Aamulla palasin tapahtumapaikalle inventoimaan vahingot ja kirjoittamaan tilanteen arvokkuutta heijastelevan blogauksen.

// Kuva: Flickr CC, Steve Corey.

Tämän artikkelin on kirjoittanut Teemu Kalvas ja sitä ovat sittemmin muokanneet muut Codenton työntekijät.

Ohjelmoijan muistinmenetys

Tyypillinen työviikko 90-luvulla saattoi koostua neljästä päivästä armotonta koodausta ja perjantaina tajuamisesta, että sekä työaikakirjanpito että toteutuksen dokumentointi on viikon todellisuudesta jäljessä. Tässä vaiheessa korjasin asian.

Epätyypillinen työviikko 10-luvulla koostuu neljästä päivästä armotonta koodausta ja perjantaina tajuamisesta, että työaikakirjanpitoon tulee “koodausta, 30 tuntia” ja toteutusta ei saada ikinä dokumentoitua kunnolla. Tyypillisempi viikko menee niin, että kirjoitan sekä dokumentit että projektikirjanpidon etukäteen, koska muuten en muista edes mitä suunnittelin tekeväni.

Jälkiviisaana olen aika varma, että kukaan kaksikymppinen ei toimi tällasissa asioissa järjestyksessä, joka meille neljääkymmentä lähestyville on täysin pakollinen.

Parikymppiset lukijat jakautuvat nyt kahtia: toiset eivät pysty edes kuvittelemaan näin huonoa muistia, ja toiset ovat kauhuissaan eivätkä pysty kuvittelemaan miten ilman muistia voi tehdä töitä. Tähän liittyy toinen ero. Niin kauan, kun muistaa suunnilleen kaiken, mitä elämässä on tapahtunut, ei sisäistetyn tiedon ja sattumanvaraisen tiedon välinen ero ole käsitteellisesti välttämätön. Tieto kuin tieto. Tosiasiassa kuitenkin sisäistetty tieto käyttäytyy eri tavalla. Vaikka en muista mitään, muistan kuitenkin kuinka C:tä koodataan, koska osaan koodata C:tä. En muista mitä söin keskiviikkona lounaalla. Se ei kuulu osaamiseen.

// Kuva: Flickr CC, _annamo.

Tämän artikkelin on kirjoittanut Teemu Kalvas ja sitä ovat sittemmin muokanneet muut Codenton työntekijät.