Miksi valtion ICT-hankkeet epäonnistuvat? Osa 1.



Valtion ja kuntien talous kiristyy. Säästää pitäisi. Toimintaa pitäisi tehostaa, jottei hyvinvointipalveluista tarvitsisi juustohöylätä. Tehostamishalusta on lyhyt matka tietojärjestelmähankkeeseen. Valitettavasti merkittävä osa, ehkä jopa yli puolet, valtion ja kuntien tietojärjestelmähankkeista epäonnistuu. Joko järjestelmät eivät valmistu ajoissa, ne eivät tee mitä oli tarkoitus, tai järjestelmien käyttö vaatii enemmän työvoimaa kuin oli tarkoitus. Järjestelmien käytöstä tulee itsetarkoitus sen sijaan, että järjestelmät auttaisivat työntekoa.

Mistä tämä voi johtua? Onhan Suomeen saatu tietohallintolaki ja erilaisia ohjeita on väsätty.

Tässä minun näkemykseni.

Valtion tietojärjestelmähankkeet alkavat aina kokonaisarkkitehtuurisuunnittelulla. Suunnittelun saa tehdä vain JHS-179- tai Kartturi-malleilla, jotka ovat suomeksi käännetyjä versioita brittien TOGAF-mallista. Nämä mallit ovat muutoin hyviä, mutta ne eivät vastaa tärkeimpiin kysymyksiin:
a) Miksi organisaatio on olemassa?
b) Mitä se tekee?
c) Mihin työntekijöiden aika kuluu?
d) Mistä herätteet tekemiselle tulevat?
e) Kuinka suuri osa herättäistä (asiaskaskontakteista) on turhia ja huonoista prosesseista johtuvia?
f) Miten turhaa työtä voisi vähentää?

Näiden sijaan JHS-179 ja Kartturi määräävät täyttämään lukemattomia Exceleitä kaikenlaisin epäolennaisin tiedonjyvin. Kokonaiskuvaa, yhtenäistä näkemystä järjestelmää käyttämään aiottujen työstä ei synny. Syntyy vain erilaisia osa-luetteloita.

Turhan työn vähentäminen on mahdotonta myös siksi, että valtion kokonaisarkkitehtuurityö koskee likimain aina vain yhtä järjestelmää tai pientä osaa jonkin organisaation järjetelmistä. Siksi on jo lähtökohtaisesti mahdotonta tehdä mitään, mikä parantaisi tuottavuutta eli  vähentäisi turhaa työtä.

Lisäksi arkkitehtuurityö on aina tehtävä komiteatyönä, mikä on jo 1950-luvulta lähtien tiedetty vääräksi malliksi. Tyhmyys tiivistyy komiteassa. Komitea ei ota vastuuta mistään, eikä komiteassa luovuus kukoista.

Jos on tarkoitus vähentää valtion työntekijöiden määrää tietojärjestelmiä parantamalla,  niin suosittelisin muuttamaan lakeja ja määräyksiä niin, että se olisi edes periaatteessa mahdollista. Kaksi keinoa: pitää ryhtyä suunnittelemaan kokonaisuuksia ja pitää vähentää lakien määräämiä tehtäviä. TOGAF:n ja sen johdannaisten sijaan voisi Googlen hakukenttään kirjoittaa “systems thinking”.

Kun Suomessa ensin opimme vähentämään turhaa työtä, voimme viedä osaamisemme maailmalle. Ehkäpä Apotin ostamisen sijaan voimme myydä jotain.

Tämän artikkelin on kirjoittanut Matti Kinnunen ja sitä ovat sittemmin muokanneet muut Codenton työntekijät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *