Verenimijät kuriin!



Verenimijöiden torjuntalaitteisto 1800-luvulta.

Kuka pistäisi valtiota kuppaavan IT-alan verenimijät kuriin”, kysyy Riku Rantala Helsingin Sanomien kolumnissaan. Kolumnin mukaan maassamme on lukemattomia erityisesti käyttöliittymältään kelvottomia järjestelmiä. Näiden järjestelmiin ollaan Rantalan mukaan “kaatamassa säkkikaupalla veronmaksajien rahoja lähivuosina”.

Kolumnistin ärtymys on puhuttelevaa. Jotta voisimme vastata hänen hieman provokatoriseen kysymykseensä, on meidän ensiksi tulkittava mitä hän tarkoittaa. Lienee turvallista olettaa, että suurimmat ongelmat kolumnistin mielestä ovat huono laatu ja korkea hinta. Järjestelmien hidas valmistuminen – tai projektien epäonnistuminen – ovat myös ongelmia, joskin ne johtuvat yleensä huonosta laadusta.

IT-alalla korkea hinta ja huono laatu ovat usein saman ohjelmiston ominaisuuksia, jos ohjelmiston hankinta on tehty huonosti. Huono hankinta näet johtaa helposti toimittajaloukkuun, jolloin huonosti menevää ja hitaasti edistyvää projektia on liki mahdotonta keskeyttää ja aloittaa alusta. Tämä johtuu pääosin siitä, että huono hankinta jättää kaikki omistusoikeudet järjestelmän toimittajalle. Jos huonosti menevän projektin keskeyttää, menettää kaiken siihen asti tehdyn ja joutuu aloittamaan alusta toisen toimittajan kanssa. Lisäksi joutuu yleensä vielä oikeudessa selvittelemään asioita.

Kun järjestelmä joskus valmistuu, siihen voi tilata muutoksia ja lisäominaisuuksia vain järjestelmän alkuperäiseltä toimittajalta. Toimittajan ei tarvitse kilpailla toimeksiannoista, joten hinnoittelu voi olla niin härskiä kuin vain suinkin kehtaa eikä toiminnan tuottavuudella ole merkitystä. Jatkokehitykseen ei ole mitään syytä valita parhaita tekijöitä. Kuka vain kelpaa, koska huonostakin työstä voi laskuttaa hyvän verran.

Jatkokehityksen lisäksi myös järjestelmään kertyneet tiedot voivat olla järjestelmän toimittajan omistuksessa. Tilanne ei kuitenkaan välttämättä parane vaikka tilaaja omistaisikin järjestelmän tiedot, jos ne ovat muodossa, jota pystyy lukemaan vain alkuperäisellä ohjelmistolla. Silloin tietojen siirtämiseksi uuteen järjestelmään on pakko maksaa vanhan tekijälle. Paljon.

Rantalan mainitsemat verenimijät saa kuriin muuttamalla hankintaa. Järjestelmä on hankittava avoimesti ja ketterästi. Ketteryys ja avoimuus estävät toimittajaloukun (koska tuotokset ovat kaikkien nähtävissä ja käytettävissä), huonon laadun (koska projektin tekijät voi vaihtaa milloin vain), tiedon omistajuuden (koska tietorakenteet ovat kaikkien tiedossa). Avoimuus estää lisäksi verenimijöitä myymästä samaa järjestelmäkehitystä usealle eri valtion virastolle tai kunnalle erikseen. Avoimet järjestelmät tarvitsee maksaa vain kerran, mikä on veronmaksajien mieleen.

Vastaus kolumnistin kysymykseen on siis: valtio itse pistää verenimijät kuriin käyttämällä avoimia ja ketteriä hankintamenettelyitä. Uusi hallitusohjelma velvoittaa valtiota näin tekemään. Codento ja muut avoimet ja ketterät ohjelmistoyritykset auttavat valtion ohjelmistohankkijoita koulutuksin, avoimin ja ketterin projektiehdotuksin ja kieltäytymällä rakentamasta toimittajaloukkuja. Näin hallitusohjelma toteutuu ja kuppaus loppuu. 1800-luvun välineitä — ristejä ja tikareita — ei tarvita.

(Lue myös aiempi artikkelini hallituksen auttamisesta.)

Tämän artikkelin on kirjoittanut Matti Kinnunen ja sitä ovat sittemmin muokanneet muut Codenton työntekijät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *