Miten laskuttaa asiakkaita tien käytöstä?



Liikenneministeri Anne Berner esitteli liikenneministeriön suunnitelmia liikennettä sääntelevän lainsäädännön muuttamiseksi. Liikennekaareksi nimetyn uudistusohjelman eräänä osana on ajatus liikenneväylien yhtiöittämisestä erilliseen valtion täysin omistamaan yhtiöön. Tämä yhtiö rakentaisi ja ylläpitäisi liikenneväyliä. Yhtiö saisi toimintaansa tarvittavat varat asiakkailtaan eli väylien käyttäjiltä.

Käsittelen tässä kirjoituksessa erilaisia keinoja, joilla liikenneministeriöin suunnittelema yhtiö – jota kutsuttakoon vaikkapa Väylä Oy:ksi – voisi kerätä tarvitsemansa maksut asiakkailtaan. En ota kantaa yhtiöittämisen järkevyyteen tai toteutettavuuteen sinänsä.

Reunaehdot

Aivan aluksi kuitenkin muutama reunaehto ja olennainen yksityiskohta.

  1. Liikenneministeriön mukaan Väylä Oy on tarpeen, koska se voisi vapaammin ja nopeammin rakentaa väyliä ja olisi riippumaton poliittisesta päätöksenteosta. Yhtiö voisi optimoida toimintansa nykyistä mallia paremmin.
  2. Liikenneministeriön mukaan Väylä Oy:n keräämät maksut eivät nostaisi väylien käyttäjien kokonaiskustannuksia. Maksujen on kuitenkin tuotettava vähintäänkin yhtä paljon kuin väylien rakentaminen ja ylläpitäminen nykyisin vaatii.
  3. Liikenneministeriön mukaan uudistuksen myötä on mahdollista laskea polttoaineverotusta.
  4. Liikenneministeriön mukaan Väylä Oy:n asiakasmaksujen kerääminen ei saa mahdollistaa kyttäämistä eikä tarkkailua. Kerääminen saa kuitenkin perustua mobiilijärjestelmiin.
  5. Valtio omistaa vain osan teistä. Kunnat omistavat ja ylläpitävät katuverkkojaan. Osa kaupunkien kaduista on valtion – Liikenneministeriön mallissa Väylä Oy:n – omistuksessa, osa kaupunkien. Helsingissä Hämeentie on kaupungin, mutta Lahden moottoritie valtion. Länsiväylä on valtion, Porkkalantie Helsingin. Koskelantie Helsingin, mutta Hakamäentie valtion.
  6. Liikenneministeriön mukaan Väylä Oy aloittaa toimintansa vuoden 2018 alusta. Aikaa on siis noin 20 kuukautta.

Keinot

Erilaisia vaihtoehtoja asiakasmaksujen keräämiseen ovat ainakin seuraavat. Keinot on esitetty yksinkertaisesta monimutkaisempaan. Käsittelen myöhemmin kunkin keinon hyvät ja huonot puolet.

  1. Asiakasmaksujen kerääminen kaikkia kansalaisia koskevalla YLE-maksun kaltaisella maksulla.
  2. Asiakasmaksujen kerääminen polttoaineiden hintaan lisättävällä Väylä Oy:n asiakasmaksulla.
  3. Asiakasmaksujen kerääminen ajoneuvojen vakuutuksiin lisättävällä Väylä Oy:n asiakasmaksulla.
  4. Asiakasmaksujen kerääminen erikseen ostettavilla kuukausi- ja vuosimaksuilla.
  5. Asiakasmaksujen kerääminen ajoneuvon vuosittaisesta ajosuoritteesta riippuvalla Väylä Oy:n asiakasmaksulla.
  6. Asiakasmaksujen kerääminen jollakin tavalla ajoneuvon kulkemista reiteistä riippuvalla maksuilla.
  7. Asiakasmaksujen kerääminen tarkan paikka- ja aikatiedon perusteella.

Keino 1: Väylä Oy-maksu

Matti Vanhanen ehdotti YLE-maksun kaltaista väylämaksua. Maksulla on paljon hyviä puolia. Se on helppo kerätä, keräämiseen on olemassa valmis infrastruktuuri eikä kerääminen maksa juuri mitään.

Tällaisella väylämaksulla on huonojakin puolia. Maksun määrä ei riipu mitenkään maksajan väyläkäytöstä. Maksu rasittaisi kohtuuttomasti pääosin kuntien tieverkoilla liikkuvia.

Väylä Oy-maksulla toimintansa rahoittavan yhtiön toiminta olisi lisäksi täysin riippuvainen maksun suuruuden määräävästä eduskunnasta tai valtioneuvostosta. On vaikeaa nähdä, miten tämä malli parantaisi nykytilannetta ja miten se täyttäisi uudistuksen ehdon A.

Keino 2: Asiakasmaksut polttoaineiden hinnassa

Väylä Oy:n asiakasmaksujen kerääminen polttoaineiden myynnin yhteydessä lienee melko helposti toteutettavissa ja käytetyn polttoaineen määrä kuvastaa jotenkin väylien käyttöä. Muuta hyvää tässä keinossa ei olekaan. Se ei täytä liikenneministeriön lupausta alentaa polttoaineiden hintoja. Se ei myöskään toimi kovin kauaa, koska liikenne sähköistyy nopeasti.

Keino 3: Asiakasmaksut vakuutusten yhteydessä

Väylä Oy:n asiakasmaksujen kerääminen liikennevakuutusten yhteydessä lienee myös melko helposti toteutettavissa vakuutusyhtiöiden järjestelmiin. Vakuuttamattomalla ajoneuvollahan ei saa väyliä käyttää nykyisinkään. Vakuutuksien voimassaolon tarkkailuun on jo olemassa tarvittavat menetelmät. Vakuutus myös jotenkin kertoo väylien käytön määrästä, joskin melko epätarkasti. Seisonnassa oleva ajoneuvo ei väyliä kuluta. Vakuutuksen yhteydessä kerättävä maksu rasittaa sähköajoneuvoja yhtä paljon kuin polttomoottoriajoneuvoja, joten ajoneuvokannan sähköistyminen ei tee tämä vauhtoehtoa mahdottomaksi.

Maksun valvonta onnistuisi poliisin käytössä jo olevien laitteiden avulla: poliisi voi lukea ajoneuvon rekisterikilven etäältä ja tarkistaa automaattisesti rekisteristä asiakasmaksun maksutilanteen. Koska poliiseja on maaseudulla hyvin harvassa, olisi maksamattomuudesta säädettävä hyvin suuri sakko vastaavaan tapaan kuin polttoöljyn käyttämisestä dieselin sijaan.

Vakuutusmaksun yhteydessä kerättävä maksu kärsii samasta ongelmasta kuin keino 1. Se koskee yhtäläisesti valtion ja kuntien väyliä käyttäviä, mikä on epäoikeudenmukaista kuntien väyliä käyttäviä kohtaan.

Keino 4: Kuukausi- ja vuosimaksut

Väylä Oy voi myös myydä väyliensä käyttöoikeutta vaikkapa kuukausittain. Tätä vaihtoehtoa on ehdotettu liikenneoperaattoreille. Ne voisivat ostaa ajoneuvoilleen väylien käyttöoikeutta vaikkapa kuukausittain. Maksu saattaisi olla rajattu johonkin tiettyyn kilometrimäärään.

Tällaiset maksut ovat vielä suhteellisen helppoja toteuttaa. Tarvittavia järjestelmiä on oletettavasti saatavissa markkinoilta, koska maailmassa on lukuisia maksullisia moottoriteitä, joille saa ostaa ajo-oikeutta tietyiksi ajanjaksoiksi. Maksun valvonta olisi yhtä helppoa kuin edellisen vakuutusmaksujen kanssa, mutta vain niin kauan kuin maksu olisi riippuvainen vain ajasta eikä lainkaan matkasta.

Mikäli kuukausimaksuun lisätään rajoitteeksi jokin kilometrimäärä, on luonnollisesti pystyttävä mittaamaan ajoneuvon maksuaikana kulkema matka. Tämä on hyvin hankalaa ja käsittelen sitä seuraavan keinon yhteydessä.

Keino 5: Ajomatkasta riippuva asiakasmaksu

Uusien väylien rakentamistarve ja vanhojen väylien kunnostustarve ovat sitä suuremmat, mitä enemmän väylillä on liikennettä. Mitä enemmän ajaa Väylä Oy:n väylällä, sitä enemmän maksaa. “Käyttäjä maksaa käytön mukaan” on hyvin oikeudenmukainen ja houkutteleva periaate.

Ajomatkasta riippuva maksu ei vaadi tietoa paikasta eikä ajasta. Pelkkä kuljettu matka riittää. Täten tämä keino täyttää Liikenneministeriön vaatimuksen kyttäämättömyydestä. Maksu koskee yhtälaisesti kaikkia autoja käyttövoimasta riippumatta.

Ajomatkasta riippuva asiakasmaksu edellyttää tarkan tiedon kunkin ajoneuvon kulkemasta matkasta. Tämän mittaaminen ei ole kovinkaan helppoa. Autojen matkamittarit ovat epätarkkoja ja niitä on helppoa manipuloida – siksi käytettyjen autojen mittarilukemiin suhtaudutaan epäluuloisesti. Mikäli autolla on ajettu mittausjaksolla ulkomailla, olisi ulkomailla ajettu matka vähennettävä kokonaismatkasta. On epäselvää, miten ulkomailla ajetun matkan määrän voisi todistaa.

Ajoneuvot ovat erilaisia ja Suomen autokanta on aika vanhaa. Uusissa autoissa kuljetun matkan voi ehkäpä saada jotenkin luotettavasti selville, vanhempiin tarvittaisiin jokin erillinen laite matkan mittaamiseen. Erillisen laitteen rikkoutumisen seuraukset pitäisi pystyä määrittelemään selkeästi. Mikäli laite olisi riippuvainen autosta saatavasta sähköstä, miten toimittaisiin laitteen sähkönsyötön hajotessa? Saisiko autolla enää ajaa? Miten auton kuljettaja huomaisi laitteen tai sen sähkönsyötön hajoamisen?

Huomattakoon, että raskaan kaluston ajopiirtureilla ajomatkasta riippuvan maksun määritteleminen on periaatteessa mahdollista. Ajopiirtureiden mittaukset talletetaan jo nykyisin jonnekin työaikojen valvomista varten. Samassa yhteydessä ei liene kovin vaikeata kirjata ylös ajomatkoja. Työlästä se voi kyllä olla.

Keinot 6 ja 7: Reiteistä ja ajoista riippuvat asiakasmaksut

Reiteistä ja mahdollisesti ajankohdista määräytyvät asiakasmaksut ovat oikeudenmukaisimpia. Niiden avulla Väylä Oy pystyy laskuttamaan väylien käytöstä koituneiden kustannusten mukaisesti. Väylä Oy pystyy myös määrittämään maksut dynaamisesti, mikä auttaa vähentämään ruuhkia. Kun maksu on ruuhka-aikana korkeampi, osa väylän käyttäjistä siirtää käyttöään eri aikaan. Tällöin väylien rakentamistarve on pienempi. Rajallisten resurssien dynaaminen hinnoittelu on aina hyvä asia.

Reiteistä ja mahdollisesti ajankohdista riippuvat maksut ovat äärimmäisen vaikeita toteuttaa. Vaikeudet ovat sekä poliittisia että teknisiä. Poliittisesti ministeri Berner jo ehti tällaiset maksut kieltämään. Niitä aiemmin ehdottanut Ollilan työryhmä joutui kovan ryöpytyksen kohteeksi yksityisyyteen ja turvallisuuteen liittyvien huolenaiheiden vuoksi.

Teknisesti tällainen järjestelmä vaatisi jonkin erillisen laitteen, joka pitäisi kirjaa reiteistä ja mahdollisesti ajoista. Matkapuhelin ei tähän käy, koska sen käyttöä autoillessa tuskin voidaan määrätä pakolliseksi. Matkapuhelimia on myös niin monenlaisia ja osa niistä on hyvinkin yksinkertaisia, mikä tekee matkapuhelimen käytön mahdottomaksi.

Jäljelle jää vain jonkinlainen erillinen laite, jonka pitäisi olla täysin erehtymätön, tietoturvallinen, riippumaton automalleista, sääolosuhteista ja satelliittipaikannuksen ongelmista. Laitteen rikkoutumiseen liittyvät ongelmat pitäisi ratkaista.

Reiteistä ja ajankohdista riippuvat maksut ovat niin monimutkaisia, ettei niihin perustuvaa järjestelmää voi mitenkään saada käyttöönotettua vuoden 2018 mennessä. Aika loppuu yksinkertaisesti kesken.

Loppupäätelmiä

Mikäli Väylä Oy halutaan perustaa ja yhtiön on tarkoitus vuoden 2018 alusta aloittaa toimintansa, sen on käytettävä joko vakuutusmaksuihin liitettävää maksujärjestelmää tai kuukausimaksuja. Muut vaihtoehdot eivät joko paranna nykytilannetta, täytä Väylä Oy:lle asetettuja vaatimuksia tai ovat täysin mahdottomia toteuttaa joko ollenkaan tai käytettävissä olevassa ajassa.

Myös vakuutusmaksuihin tai kuukausimaksuihin perustuvan järjestelmän kanssa tulee kiire. Järjestelmän on näet toimittava melko oikein, oltava tietoturvallinen ja vaikeasti murrettava, toimittava lukuisten eri vakuutusyhtiöiden kanssa jne. Järjestelmän toteutus on kilpailutettava, mikä onnistuu vasta järjestelmää koskevan lainsäädännön valmistuttua.

Jos laki on valmis lokakuun alussa 2016, vie kilpailutus loppuvuoden. Järjestelmän tarkempaan suunnitteluun, toteutukseen, testaukseen ja käyttöönottoon jää vuosi. Hyvin harvat paljon yksinkertaisemmat julkishallinnon tietojärjestelmäprojektit ovat valmistuneet alle vuodessa. Järjestelmän toteuttaminen on kuitenkin mahdollista, mikäli se tehdään ketterin menetelmin ja mikäli toteuttamiseen on riittävät voimavarat. Vuodessa voi saada paljon aikaan, kun tekijät ovat päteviä, päättäjät ketteriä eikä kulujen minimointi ole korkein prioriteetti. 

Tämän artikkelin on kirjoittanut Matti Kinnunen ja sitä ovat sittemmin muokanneet muut Codenton työntekijät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *