Ruokaa verkkokaupasta omalla autolla

Helsingin sanomat iloitsee Maataloustuottajien keskusliiton MTK:n uudesta verkkokaupasta, Ruokaasuomesta.fi:stä. MTK:n verkkokaupasta kuluttaja voi ostaa maataloustuotteita ja -jalosteita suoraan tuottajilta ilman kaupan keskusliikkeitä ja muita välikäsiä. Suoramyynnin HS ja MTK uskovat alentavan hintoja, mutta samalla olevan maataloustuottajille kannattavampaa.

Idea on hyvä, joten klikkasin itseni Ruokaasuomesta-verkkokauppaan. Ajattelin testata, olisiko kaupasta minulle hyötyä ja josko saisin sieltä tarvitsemiani ruokia halvemmalla kuin 300 metriä kotoani olevista Alepasta ja K-marketista.

Vuoden myslit

Syön paljon mysliä. Ajattelin tilata vuoden myslit kerralla, koska mysli säilyy hyvin. Valitsin Sysmän luomuherkkujen mysliä viiden kilon paketeissa 10 pakettia. Se on maksimimäärä, jonka MTK:n kaupan käyttöliittymä suostuu minulle myymään.

Kassalla käy ilmi, että “toimituskulujen laskeminen näille tuotteille ei onnistu”. Viisi pakettia eli 25 kiloa mysliä onnistuin tilaamaan. Ruokaasuomesta-verkkoauppa toimittaa ne  Postin palvelujen välityksellä minulle joko lähi-Alepani vieressä olevaan R-kioskiin hintaan 8,90 euroa tai kotiin hintaan 15,90 euroa. Myslin kilohinnaksi tulee kotiin kannettuna noin 5 euroa. Alepan verkkokaupassa myslin hinta on noin 6 euroa kiloa, joten MTK:n verkkokauppa on todellakin halvempi ja tuo myslin minulle kotiin asti! Kauppa lunastaa lupauksensa halvemmasta ruuasta suoraan tuottajalta.

Munia ja lihaa tuottajalta

Rohkaistuin onnistuneesta myslitilauksestani. Päätin tilata muutakin. Kananmunia ja lihaa tilaan mielellään suoraan tuottajalta, koska silloin tiedän mistä ne ovat peräisin ja miten ne on tuotettu.

Valitsin neljä isoa pakettia kananmunia ja kolme isännän pakettia lihaa eli 30 kiloa hyvää, tuoretta, suomalaista lihaa. Klikkasin itseni kassalle. Syötin osoitteeni. Järjestelmä pystyi laskemaan minulle toimituskulut, vaikka lihaa olikin enemmän kuin aiemmin mysliä. Toimituskulut olivat yllättäen nolla euroa.

Yllättävä itsepalvelu
Yllättävä itsepalvelu

Oma auto tarpeen

Sitten tulikin iso yllätys. Verkkokauppa ei toimita kananmunia eikä lihaa minulle kotiin. Minun on itse noudettava kananmunat suoraan tuottajalta Vaskivedeltä, Virroilta. Sinne on noin 280 kilometriä matkaa Helsingistä. Lihan voisin noutaa Juupajoelta. Virroilta Juupajoelle on 65 kilometriä ja Juupajoelta takaisin kotiini 220 kilometriä. Yhteensä minun pitäisi autoilla yli 500 kilometriä saadakseni haltuuni MTK:n verkkokaupasta ostamani ruuat. Autoliiton mukaan autoiluni maksaisi yli 200 euroa. Minulla ei ole autoa, joten jätin ruoat ostamatta. Muutenkin 500 kilometrin autoilu verkkokaupasta ostamani ruoan saamiseksi tuntuu hieman liialliselta. 

Puolikas verkkokauppa

Miten tässä nyt näin kävi? Miksi MTK on luonut puolikkaan verkkokaupan? Verkkokauppahan koostuu kahdesta osasta: verkossa olevasta käyttöliittymästä ja logistiikkajärjestelmästä, joka toimittaa tuotteet asiakkaille. Logistiikkajärjestelmän voi joko toteuttaa itse tai ostaa palveluna. MTK on ostanut logistiikan osittain palveluna, koska Posti toimittaa minulle tilaamani myslit MTK:n puolesta. Osin MTK on tuumannut, että logistiikan voi ulkoistaa asiakkaalle – aivan kuten Verkkokauppa.com on menestyksekkäästi tehnyt. Asiakkaalle pitäisi kuitenkin olla tarjolla jokin muukin vaihtoehto kuin ostosten noutaminen itse. Asiakkaalla ei näet aina ole mahdollisuutta tai aikaa tehdä verkkokauppiaan töitä ilmaiseksi.

MTK:n verkkokauppa on hyvä idea, mutta toteutus on raakile. MTK:lla on varmaan omat sisäiset syynsä raakileen julkaisemiseen. Jos tavoitteena on saada myytyä lihaa tai munia suoraan tuottajilta kuluttajille, MTK:n verkkokauppa epäonnistuu keskeneräisenä tekeleenä surkeasti. Lihaa ja munia saa melko suoraan tuottajilta torilta tai hallista, joihin molempiin on liki kaikilla suomalaisilla alle 500 kilometrin matka.

Tämän artikkelin on kirjoittanut Matti Kinnunen ja sitä ovat sittemmin muokanneet muut Codenton työntekijät.

Voiko konsultointia tehdä Kataloniasta Suomeen?

Codenton etäkonttorilla Gironassa.

Kotini putkiremontin aikataulu varmistui keväällä. Asunnossa ei voisi asua elokuun alusta lokakuun loppuun. Mikä neuvoksi? Mistä tilapäinen asunto? Olisiko mahdollista tehdä edes osapäiväisesti konsulttihommia ulkomailta etänä Suomeen? Voisiko asunto olla muualla kuin Helsingissä? Voisiko asunto olla Gironassa, pyöräilijöiden paratiisissa, jossa mieluusti vietän aikaani? Voisinko yhdistää Codenton konsulttihommani ja pyöräilyintohimoni? Kokeilemallahan se selviää.

Tuumasta toimeen

Ensin esittelin idean Codenton toimitusjohtajalle Petri Aukialle. Hän innostui ideasta heti, sillä hän haluaa kokeilla kaikenlaista uutta. Sovimme, että teen töitä 3 päivää viikossa ja että Codento maksaa minulle tuntipalkkaa kirjoittamieni tuntiraporttien ja tekemieni töiden mukaan. Sovimme tehtävistä tarkemmin kuin normaalisti. Lupasin hoitaa Codenton rekrytointia, kirjoittaa blogipostauksen tai pari viikossa ja hoitaa käynnissä olevat projektit omalta osaltani.
Muutin Gironaan elokuun ensimmäinen päivä. Ensimmäinen työpäiväni oli heti elokuun toisena päivänä. Onneksi olin vuokrannut kalustetun asunnon, jossa elämä ja työt lähtivät sujuvasti käyntiin. Nettikin on nopeampi kuin Codenton konttorissa Helsingissä, 250 Mbps. Asunnossa on mukava työpöytä, alakerrassa kahvila ja vastapäisessä talossa mainio lounaspaikka. Puitteet ja olosuhteet ovat kunnossa – työnteko on itsestä kiinni. Niinhän se toki on Helsingissäkin.

Sama työ, uudet olosuhteet

Työni sinänsä on samanlaista nyt Gironassa kuin se oli keväällä Helsingissä. Luen, tapaan – nyt virtuaalisesti – asiakkaita, mietin ja kirjoitan. Olosuhteiden muutos on kuitenkin tuonut mukanaan joitakin yllättäviä asioita.

Enemmän puheluita…

Puhun puhelimessa paljon enemmän kuin aiemmin. Puhuminen ja kuunteleminen sujuvat hyvin, mutta elekielen ja yhteisen luonnostelun puuttuminen on osoittautunut yllättävän paljon työtä hankaloittavaksi.

Videopuhelut tuovat osan elekielestä mukaan kommunikaatioon. Yleensä kuitenkin kädet, vartalo ja osa äänistä jää välittymättä, mikä haittaa ymmärrystä ja vivahteiden tajuamista. Olen melko yllättynyt kasvokkaisen kanssakäymisen ylivertaisuudesta.

…ja vähemmän seuraa

Yksinäisyys ja yksin tekeminen vaatii paljon enemmän itsekuria kuin kuvittelinkaan. Huomaan, että yleensä ensin keskustelen kollegojeni kanssa ja vasta sitten kirjoitan. Nyt keskustelut jäävät käymättä, jos niille ei erityisesti varaa aikaa. On luotava motivaatio koko ajan aivan itse.

Turhat kokoukset harmittavat

Kaikkiin töihin kuuluu toisinaan kokouksia, jotka vaikuttavat turhilta tai liian pitkiltä. Normaalisti ne vain harmittavat. Ulkomailta työskennellessä ne raivostuttavat. Ilmeisesti kasvokkaisesta kokouksesta saa aina hyvää mieltä kollegojen läsnäolosta. Puhelinkokouksesta tai videoneuvottelusta läsnäolon sosiaalista hyvää mieltä ei saa. Harmitus voi kasvaa äkkiä isoksi. Harmitusta voi yrittää vähentää peittämällä videokameran teipillä ja tekemällä jotain fyysistä, lankkuja tai punnerruksia tai jotain muuta hengästymätöntä ja nopeasti keskeytettävää. Kovin pitkään kokoukseen tästä ei ole apua.

Etätyö vaatii itsekuria

Uuden ympäristön houkutusten vastustaminen vaatii todella paljon itsekuria. Kun työ ei suju, on suuri houkutus lähteä ulos kävelemään ja tutkimaan Gironaa. Onneksi olen nyt vähitellen – tämä on kuudes kerta Gironassa – tutustunut liki täydellisesti vanhankaupungin kujiin ja kahviloihin. Uudet paikat ovat niin kaukana, että kävelystä tulisi hieman liian pitkä ja kävellessä hiki. Ulkona on 32 astetta. Sisällä kuitenkin ilmastoinnin puuttumisesta huolimatta vain 27 astetta.

Pieni aikaero, mutta suuri ero rytmissä

Aikaero Suomeen on yksi tunti. Se vielä menettelisi, mutta Katalonian elämänrytmi on Suomea paljon myöhempi. Elämä jatkuu illalla puoleen yöhön, kadut ja kahvilat ovat ihmisiä pullollaan. On vaikea mennä nukkumaan ennen aamuyötä. On vaikeaa herätä ennen aamuyhdeksää Suomessa. Tästä syystä pyrin sopimaan kokoukset vasta klo 10 jälkeen, mikä on toisinaan hieman hankalaa.

Niin työt kuin pyöräkin rullaavat

Kokonaisuutena työni on sujunut hyvin. Olen pystynyt käyttämään työhöni lupaamani ajan ja saanut aikaan lupaamani asiat. Olen myös ehtinyt pyöräilemään niin paljon kuin palautumiskykyni sietää.

Tähän asti Codenton etätyökokeilu Gironassa on siis toiminut mainiosti. Palaan asiaan parin viikon päästä ja kerron, miten uusien projektien aloittaminen onnistuu ulkomailta käsin. Kerron myös, miten puolison palaaminen Suomeen ja siten lisääntynyt yksin viettämäni aika vaikuttaa työhön, sekä  miten pyöräily on sujunut. Nyt olen jo onnistunut pysymään porukoissa ensimmäisen jyrkän mäen laelle asti.

Tämän artikkelin on kirjoittanut Matti Kinnunen ja sitä ovat sittemmin muokanneet muut Codenton työntekijät.

Lentävätkö koneet sähköllä?

Maanantaina 8. elokuuta aamuyöstä Delta Airlinesin tietokonejärjestelmät sammuivat. Ilman tietokoneita maailman toiseksi suurimman lentoyhtiönkin operaatiot loppuvat; tiedot lennoista katoavat ja matkustusasiakirjojen kirjoittaminen on liki mahdotonta käsipelillä.

Järjestelmäongelmasta reaalimaailman kaaokseksi

Sadat lennot jäävät lentämättä, tuhannet matkustajat jumiutuvat lentokentille. Hetken kuluttua lentokoneet ja henkilökunta ovat väärissä paikoissa. Tilanteen korjaaminen kestää kauan, koska tietojärjestelmäongelma muuttuu välittömästi fyysiseksi, reaalimaailman ongelmaksi.

Tunteet nousevat pintaan ja tunnelma kiristyy lentokentillä – varmaankin myös Deltan päämajassa Atlantassa, jossa yhtiön konesalit ovat. Yhtiön toimitusjohtaja rauhoitteli asiakkaita videopuheella. Lentokentillä jumissa oleville jaettiin vettä ja naposteltavaa.

Kun vikatestaus onnistuu

Lehtitietojen perusteella on mahdollista arvailla, mitä tapahtui. Aluksi Delta ilmoitti, että sen pääkonttorista olisivat katkenneet sähköt. Paikallinen sähkölaitos kertoi, että näin ei ole käynyt, sillä mitään sähkökatkoa ei ole ollut. Vian on siis oltava Deltan pääkonttorissa. Ilmeisesti näin onkin, sillä lehtitietojen mukaan Deltalla ja muilla lentoyhtiöillä on tapana testata varautumisjärjestelmiään liiketoimintansa hiljaisina aikoina. Deltalle, joka on amerikkalainen yhtiö, hiljaiset ajat sattuvat aamuyölle Atlantan aikaa. Tällä kertaa testi onnistui ja vika paljastui. Deltan kannalta harmillista on, että vika johti ongelmaan, joka kesti liian pitkään.

Mitä Delta voi tästä oppia?

Voiko tästä oppia mitään? Deltan tietohallinto varmasti löytää ongelman juurisyyn ja korjaa sen. Jos kyse todellakin oli sähkönsyötön ongelmista, syöttöjärjestelmien varmentaminen ja  konesalien siirtäminen eri verkkoihin voisi auttaa. Näin varmaankin on jo tehty, joten ehkäpä kyse ei ollutkaan sähkönsyötön pettämisestä.

Todennäköisesti tämänkertaisen testin epäonnistumisen aiheutti jokin järjestelmiin viime aikoina tehty pieni muutos, jonka sivuvaikutuksia kukaan ei osannut arvata ja joita ei saatu testauksessa esille. Järjestelmän vähittäinen muuttaminen modulaarisemmaksi auttaisi taatusti. Deltan järjestelmät ovat varmasti keskeisiltä osiltaan iäkkäitä ja järjestelmien kehitysmenetelmät voivat olla melko vanhanaikaisia. Modernien DevOps-menetelmien, pienten muutosten jatkuvan julkaisemisen sekä jatkuvan integraation käyttöönotto ei ainakaan huonontaisi tilannetta.

Mutta mitä yksittäinen matkustaja voi tehdä?

Entä me muut? Mitä lentomatkustajat voivat oppia? Lehtitietojen mukaan vastaavia tietokoneongelmia on ollut muillakin yhtiöillä. Lakot, työriidat ja protestit aiheuttavat tuon tuostakin peruutuksia ja myöhästymisiä. Viivästykset ovat niin yleisiä, että EU on määrännyt 300 euron korvauksen kullekin matkustajalle yli kolmen tunnin viivästyksistä.

Tärkein oppi Deltan epäonnistuneesta testistä lienee kuitenkin yksinkertainen: tuhansien kilometrien matkustaminen saattaa joskus viedä muutaman tunnin, tai jopa päivänkin odotettua ja luvattua kauemmin. Yksittäisen matkustajan on helpompaa tehdä varasuunnitelma kuin kokonaisen lentoyhtiön. Jos kone myöhästyy, hyvin valmistautunut voi hoitaa etänä neuvottelun jollakin nykyisin varsin hyvistä videopuhelujärjestelmistä. Matkaan voi varata päivän enemmän ja saapua perille pirteämpänä – silloin neuvottelujenkin tulokset ovat varmasti parempia. Väsyneenä kukaan ei ole luova eikä tiukka neuvottelija.

***
Kuva: Flickr Creative Commons, Andrés Nieto Porras.

Tämän artikkelin on kirjoittanut Matti Kinnunen ja sitä ovat sittemmin muokanneet muut Codenton työntekijät.

Kundit kuntoon – entä tietojärjestelmät?

Helsingin kaupunki tietää, että terveystarkastuksessa “joka kolmannella helsinkiläisellä miehellä todetaan kohonnut riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin.Kaupunki tietää myös, että sairastumisriski nousee ripeästi miehen täytettyä 40 vuotta. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat ikäviä ja niiden hoitaminen on kallista. Kaupunki haluaa siksi löytää riskiryhmään kuuluvat miehet ja erilaisin terveydenhuollon keinoin auttaa heitä lykkäämään sairastumistaan.

Aiemmin kaupunki kutsui kaikki 40 vuotta täyttävät miehet terveystarkastukseen terveyskeskukseen. Tarkastukseen saivat kutsun myös riskiryhmään kuulumattomat kaksi miestä kolmesta. Tämä oli kallista. Kaupunki päätti ratkaista ongelman hankkimalla sähköisen terveystarkastuksen eli verkkopalvelun, jolla miehet voivat itse tarkistaa riskitasonsa ja sen perusteella hakeutua terveyskeskukseen tarkempiin tutkimuksiin.

9 kohtaa tehtävää – ennen kuin pääset edes koko terveystarkastukseen

Joonas Lyytinen täytti 40 vuotta ja sai kutsun sähköiseen terveystarkastukseen. Kutsun mukana tuli ohje,kundit jossa on 9 kohtaa tehtävää ennen varsinaista terveystarkastusta. Ennen terveystarkastusta 40-vuotiaan miehen on tunnistauduttava sähköisesti, luotava kahdesti itselleen tunnukset ja navigoitava useilla tarkastukseen liittymättömillä verkkosivuilla. Lyytisen kokemuksen mukaan moni riskiryhmässä oleva jättänee tarkastuksen tekemättä sen hankaluuden vuoksi. Moni riskiryhmään kuuluva ei saa tietoa riskeistä. Seurauksena on turhia sairastumisia, kustannuksia ja myös ennenaikaisia kuolemia.

Mikä meni pieleen? Miten tällaisen monimutkaisuuden olisi voinut välttää? Miten olisi voinut varmistaa, että sähköinen terveystarkastus ei jää tekemättä tietojärjestelmän kömpelyyden vuoksi?

Suunnittelun lähdettävä käyttäjien tarpeista

Kaikkien järjestelmien, ja ehkäpä erityisesti tietojärjestelmien, suunnittelu on hyvä aloittaa asiakkaan ja hänelle järjestelmän käytöstä syntyvän arvon miettimisellä. Koska arvo on hyödyn ja kustannusten erotus, on arvioitava niitä erikseen.

Terveystarkastusjärjestelmällä on kaksi asiakasta eli käyttäjää: 40-vuotias mies ja kaupunki. Heidän järjestelmästä saamansa arvot on helppo ymmärtää:

  • Mies saa järjestelmästä hyötyinä tiedon riskeistään ja ajanvarauksen tarkempiin tutkimuksiin. Miehen kustannukset ovat järjestelmän käyttöön kuluva aika ja käytöön kuluvat henkiset voimavarat. Ajan ja voimavarojen käytön minimoinnin siis oltava järjestelmän suunnittelun tavoitteena.
  • Kaupunki saa järjestelmästä hyötynä säästöjä terveydenhuollon kustannuksista. Kaupungin kustannukset ovat järjestelmän hankintakulut ja tarkempien terveystarkastusten kustannukset. Hankintakulut ovat varmasti kertaluokkaa tai paria pienemmät kuin tarkempien terveystarkastusten kulut, sairauksien hoitokuluista puhumattakaan. Kaupungin kannalta on siis olennaista saada mahdollisimman moni riskiryhmään kuuluva tarkempaan tarkastukseen.

Asiakkaiden hyödyt ovat erilaiset. Samoin ovat hyödyistä johdettavat tarpeetkin. Mies tarvitsee tietoa tarkastuksen tuloksista, mutta kaupunki ei miehen tietoja tarvitse. Sekä mies että kaupunki tarvitsevat keinon saada tarkastuksen mukaan riskiryhmään kuuluva mies mahdollisimman pian ja vaivattomasti terveyskeskukseen tarkempaan tarkastukseen.

Ratkaisu: turhat mutkat suoriksi!

On hyvin vaikeata ymmärtää, miksi nykyinen järjestelmä kysyy miehen henkilötietoja. Niiden syöttäminen järjestelmään ei luo arvoa miehelle eikä kaupungille. Mies tietää kuka on, kaupungin ei tarvitse tietää. Kaupungin ei myöskään tarvitse tietää terveystarkastuksen tuloksia, koska ne on kuitenkin tarkastettava vastaanotolla.

Yksinkertainen 40-vuotiaiden terveystarkastusjärjestelmä toimisi seuraavasti:

  1. Mies saa kaupungilta kutsun tarkastukseen. Kutsussa on suora linkki tarkastukseen. Koska olennaista on saada riskiryhmään kuuluvat tarkempaan tarkastukseen terveyskeskukseen, linkin ei tarvitse olla yksilöity. Mikäli joku 43-vuotias tekee sähköisen tarkastuksen ja huomaa kuuluvansa riskiryhmään, kaupungille syntyy arvoa.
  2. Mies tekee terveystarkastuksen verkossa.
  3. Mikäli tarkastuksessa ei löydy riskejä, mies saa onnittelut ja kehoituksen jatkaa hyviä elintapojaan.
  4. Mikäli tarkastuksessa löytyy riskejä, järjestelmä kysyy mieheltä mieluisia terveysasemia ja ehdottaa niiltä 10 eri aikaa tarkemmalle tarkastukselle. Mies varaa hänelle parhaiten sopivan ajan käyttämällä vaikkapa henkilötunnustaan. Sähköistä tunnistautumista ei tarvita.

Tällainen järjestelmä tuottaisi huomattavasti enemmän arvoa sekä miehille että kaupungille. Järjestelmän toteuttaminen ei ole vaikeata eikä kallista. On mystistä, miksi ja miten nykyiseen järjestelmään on päädytty.

Tämän artikkelin on kirjoittanut Matti Kinnunen ja sitä ovat sittemmin muokanneet muut Codenton työntekijät.