Miten onnistua mittaamisessa?



Ilman nappiin osuvaa mittaamista et voi varmistua siitä, parannettiinko jotakin vai ei. Mittaamista pohdittaessa nousevat pintaan keskeiset mitä, miksi, miten -kysymykset. Valitettavasti turhan usein unohtuu tärkeä kysymys: mitä ei tarvitse tai kannata mitata.

Älä mittaa mittaamisen vuoksi

Mittaamisen tärkein funktio on tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi (tai perustutkimuksessa maailman ymmärtämisen tueksi). Jos mittaamisen tuloksena syntyvä tieto ei tue tai mahdollista päätöksentekoa tai ei vaikuta päätökseen mitenkään, ei mittausta kannata tehdä.

Muista myös, että mittareihin käytetty panostus, ilman mekanismia päättää tulosten pohjalta, ei hukkaa vain panostusta vaan myös kaikkien mittaamiseen ja tulosten analysointiin osallistuvien aikaa. Se on harmillisesti pois asiakkaalle tehtävästä työstä.

Mitä sitten kannattaa mitata?

Kaikki mittaaminen kiteytyy enemmän tai vähemmän päätöksenteon ympärille. Kannattaa mitata asioita, jotka auttavat päätöksenteossa – asioita, joiden mittaaminen mahdollistaa päätöksenteon ylipäätänsä.

Kaikkia asioita voidaan mitata ja mittaamisen pääasiallinen tarkoitus on pienentää johonkin asiaan liittyvää epävarmuutta. Esimerkiksi terassia rakennettaessa voidaan mitata koolaus-kakkosnelospätkää ja todeta, että tasan metrinen on sopiva, epävarmuus silmämääräisesti arvioituna 90 cm-120 cm pätkästä poistuu, eihän se 90 cm pätkä olisi ollut riittävä. Ja siten voidaan tehdä päätös, että tämä pätkä riittää ja puutavaraliikkeessä käynti vältetään. Tai siellä mistä olen kotoisin, sahalla käynti.

Lähempänä alaamme oleva esimerkki voisi olla web-sivulla kävijät aikayksikössä. Kävijöiden määrän perusteella hyväksytään muutokset tai palautetaan vanha layout.

Miksi kannattaa mitata?

Mittaamista kannattaa tehdä, jotta epävarmuus asioista poistuisi tai pienenisi. Kun epävarmuus saadaan pienemmäksi, voidaan tehdä informoidumpia päätöksiä aiheesta kuin aiheesta – jos mittaaminen on osunut oikeaan asiaan.

Esimerkkinä voisi olla vaikkapa Scrum-tiimin koodaamisen nopeus (mitä mitataan, tästä löytyy verkossa vaikka kuinka paljon väittelyitä…). Mutta oletetaan perinteinen story-pointteihin perustuva mittaus. Tällöin voidaan sprintistä toiseen, ainakin jollain tarkkuudella sanoa, kuinka paljon tiimi saa aikaan yhdessä sprintissä. Jälleen voidaan tehdä päätös, riittääkö nykyinen tiimi tekemään halutussa ajassa valmista vai pitääkö ottaa tiimiin lisää koodareita. Vai voidaanko tiimistä vähentää koodareita.

Edellisen esimerkin mittari voi ensin vaikuttaa hyvältä mittarilta, mutta se on itse asiassa huono mittauksen kohde, koska siinä oikeasti mitataan kahta eri asiaa, joilla voi olla yhteys tai sitten ei. Eli esimerkissä mitataan tiimin “suorituskykyä” ja tiimin kykyä arvioida storyihin liittyvä työmäärä.

Miten kannattaa mitata?

Edellä todettiin, että mitattiin huonosti, koska yhdellä mittauksella mitattiin kahta eri asiaa. Toimivampi mittaus onkin se, joka mittaa vain yhtä asiaa. Mittauksen pitää siis keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, huomioiden mahdolliset taustalla vaikuttavat asiat.

Edellisessä esimerkissä voisi olla parempi mitata suoraan toteutettujen storyjen määrää, ilman story-pointteja. Tällöin saadaan mitattua epätarkempi arvio (koska storyjen koko vaihtelee), mutta arvio kohdistuu enemmän ”suorituskykyyn”.

Mittauksen kannattaa olla tarpeeksi pitkä/laaja, että mittaukseen liittyvä virhe, eli ”heilunta”, pienenee. Fyysikot käyttävät vanhaa nyrkkisääntöä: mittauksen virhe on mittauspisteiden lukumäärän neliöjuureen verrannollinen suure. Eli kun halutaan puolittaa virhe, pitää mitata neljä kertaa enemmän.

Mittauksen virheeseen tuijottaminen ei kuitenkaan saa varastaa huomiota varsinaiselta mittaukselta ja kannattaa aina muistaa, että mittaamisen tarkoitus on päätöksenteon parantaminen ja helpottaminen.

Douglas W. Hubbard käsittelee kirjassaan How to Measure Anything erinomaisesti kaikkia edellä käsiteltyjä kysymyksiä huomattavasti paremmin ja perusteellisemmin kuin tässä lyhyessä blogahduksessa on mahdollista. Toki Codenton konsultitkin voivat tulla avuksi mainittuja ongelmia pohtimaan.

Kaj Mustikkamäki

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *