“Turvallisessa työyhteisössä mukaan meneminen on helppoa”

Evgenia Lyjinasta tuli monen mutkan kautta devaaja. Hänellä onkin kokemusta monenlaisesta työyhteisöstä ja naisena toimimisesta eri aloilla.

Evgenia Lyjina, tuttavallisemmin Jenny, oli teknologian ympäröimä jo pienenä. Hänen isoäitinsä oli metallurgi ja isoisänsä insinööri, jotka työskentelivät lento- ja rakettiteknologian parissa.

“Neuvostoliitossa kaikki sellainen näkyi paljon, avaruusteknologia, raketit ja sen sellaiset. Olen aina ollut innostunut kaikista avaruusjutuista ja scifistä”, Jenny kertoo.

Kun Jenny oli 12-vuotias, tuli hän Moskovasta Suomeen. Matikat, fysiikat ja kemiat oli opeteltu neuvostostandardeilla, ja niillä opeilla mentiin puoli-ilmaiseksi Suomen peruskoulussa melkein lukioon asti.

“Neuvostoliitossa piti lukea ja osata paljon enemmän, etenkin luonnontieteissä ja teknologiaa koskevissa aineissa se oli paljon vaativampaa. Suomessa oli sitten helppoa, riitti pelkkien tehtävien tekeminen. Vasta lukiossa tuli hetki, että nyt pitää alkaa opettelemaankin jotain uutta.”

Peruskouluaikoina uskottiin, että Jennystä tulee lääkäri, mutta sen sijaan hersyvällä ja kovaäänisellä naurulla varustettu seikkailija lähtikin perustamaan Gaijan luomutilaa Ähtäriin. Luonnonvara-alan tarjoama toimeentulo oli kuitenkin varsin kapea, kun lapsiakin ilmaantui kuvioihin. Kunnallistekniikan osastolla leipä oli leveämpi, mutta siinä työssä tahti meinasi viedä lopulta voimat.

“Aviomies vinkkasi silloin mooc.fi:stä ja innostuin. Olin peruskoulussa käynyt kurssin Pascalia, siinä oli kaikki kokemukseni koodaamisesta. Mutta tein tehtäviä, ja läpäisin lopulta kokeen. Pääsin yliopistolle ja siitä se sitten lähti, aloitin heti tietokannoista ja peliohjelmoinnista. Ohjelmointi nappasi heti mukaansa, olin löytänyt sen, mitä olisi tosi makea tehdä!”

Naisena työelämässä

Teknologiaorientoituneena Jenny on solahtanut mukavasti ohjelmistoalalle. Miesvaltaisella alalla naisena oleminenkaan ei ole tuntunut mitenkään erikoiselta.

“Enemmän ehkä tuntui yliopistolla siltä, että koska kyseessä on teknologia-ala, monet tytöt tarkoituksella pyrkivät pitämään sukupuolen taka-alalla ja mahdollisimman androgyyniin ulkoasuun. Naiseus pitäisi jotenkin piilottaa ja asiantuntija ei voisi samaan aikaan olla myös naisellinen. Itse taas koen, että silloin pudottaa jotain olennaista pois. Mutta en koe, että olisin saanut jotenkin erilaista kohtelua tällä alalla, siksi että olen nainen.”

Jenny tietää mistä puhuu; vaikka it-alalla sukupuoli ei ole ollut merkittävä asia eikä Jennyllä ole naispuolisena devaajana kertoa negatiivisia kokemuksia #metoo -hengessä mitä tulee työntekijöiden kohteluun tasavertaisina asiantuntijoina, toisin on muualla. Miesvaltainen kunnan tekninen osasto tai vaikkapa rakennustyömaa, jollaisella Jenny on myös piipahtanut työurallaan, eivät ole helppoja paikkoja naisille. Sukupuolittuneet käytännöt ovat arkipäivää vuosikymmeniä vanhoissa miesvaltaisissa organisaatioissa.

“Kunnalla sain jopa jossain vaiheessa kuulla, että olin palkattu toimeeni lähinnä ulkonäköni takia. Se tuntui ihan hirveältä. Ohjelmistokehityksessä en ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Se johtuu varmastikin siitä, että alalla on paljon nuoria ihmisiä, maailmankuva on erilainen, ala on muutenkin nuori, ja useimmat ovat korkeasti koulutettuja. Vanhat ja ummehtuneet ajatusmallit eivät ole läsnä. Ihmisiä arvioidaan ennen kaikkea osaamisen kautta.”

 

Itseohjautuvuus kaipaa toimintamalleja

Ohjelmoinnin opinnot toivat Jennylle valmistumisen jälkeen alan työpaikan. Siinä Jenny viihtyi, jonkin aikaa.

“Pidin kyllä työstäni ja työkavereistani edellisessäkin paikassa, mutta työ oli kovin kiireistä ja organisaatio ei tuntunut omalta. Näennäisesti oltiin kyllä itseohjautuvia, esimerkiksi omat laitehankinnat sai tehdä tiettyyn summaan asti itsenäisesti, mutta varsinaisia malleja itseohjautuvuuden toteuttamiseen ei ollut.”

Itseohjautuvuuden ja vertaisoppimisen hengessä muiden tiimien toimintaan kehotettiin osallistumaan, ja periaatteessa firman virallinen tuki itseopiskeluun ja mentorointiin oli olemassa.

“Mutta sitten oltiin kuitenkin hierarkisessa organisaatiossa, jossa tuntui, että tiimien pomoja oli vaikea lähestyä. Miten siis sitten mennä sinne toiseen tiimiin tutustumaan heidän työskentelyynsä? Sinnekö tiimihuoneeseen vain kävelen keskelle ja sanon, että tässä nyt olisin sitten oppimassa uutta?”, Jenny nauraa ja toteaa, ettei siinä kiireessä olisi mitenkään ehtinyt selvittämään vielä tätäkin asiaa.

 

Codentolla heti viikkistä vetämään

Codentolla Jenny sai huomata jo ensimmäisenä päivänä, kuinka työyhteisö tempaisee mukaansa ja tukee osallistumista yhteisiin asioihin. Hän aloitti Codenton devaajana eräänä syksyisenä torstaina, ja ensimmäisenä kalenteriin oli merkattu koko toimiston yhteinen viikkokokous. Jennyllä ei ollut hajuakaan, miten koko prosedyyri toimitettaisiin.

“Sitten kyseltiin fasilitaattoria kokoukseen, ja minut tuttavallisesti tuupattiin hommaan”, Jenny hörähtää.

Niin hän otti vapaaehtoisvuoron viikkiksen vetäjänä vaikka ei ollut eläessään tehnyt mitään vastaavaa. Kokous sujui hienosti, ja Jenny jakoi puheenvuorot konkarin elkein.

“Se tuntui ihan luonnolliselta ja helpolta asialta, vaikka esiintyminen ei varsinaisesti minulle ole helppoa. Mutta oli sellainen fiilis, että kyllä ihmiset sitten auttaa ja kertoo, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Täällä kaikki tapahtuu jotenkin niin mutkattomasti,” Jenny jatkaa.

“Olen viihtynyt Codentolla todella hyvin. Ihmiset on omia itsejään, hierarkioita ei ole ja kaikki on olleet todella mukavia. Codentolla vapaa-aikaakin vietetään paljon yhdessä, meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita, työkavereiden kanssa on helppo puhua ja, esimerkiksi Slackissa voi tosi avoimesti heittää kommenttia ja kysymyksiä ja aina saa vastauksia”, hän tiivistää.

 

Töihin Codentolle? Katso avoimet paikat.

“Läpinäkyvässä ja itseohjautuvassa organisaatiossa uskaltaa myös hallitusvastuuseen”

Turo Mikkonen tuli Codentolle ohjelmistokehittäjäksi puolisentoista vuotta sitten ja ryhtyi heti toimeen. Ohjelmistokehityksen ja asiakasprojektin ohella hän on ehtinyt tehdä niin Codenton myyntiä ja markkinointiakin, vetänyt kasvupiiriä ja istunut viimeiset puoli vuotta hallituksessa puheenjohtajana.

“Codentolle hain töihin niiden Cettu-mainosten perässä”, Turo naurahtaa ja toteamme, ettei hän ole ollut ainoa.

“Olin Codenton ohella rekryprosessissa myös toisen ohjelmistokehitysyrityksen kanssa samaan aikaan. Toisessa firmassa minua haastatteli yhteensä seitsemän ihmistä, Codentolla kolme”, hän kertoo ja havainnollistaa jo lähtötilanteessa ilmennyttä ketterää kulttuuria organisaatiossa.

Rekrylounaalla ja haastatteluissa osattiin myös heti puhua oikeista asioista; moderneista tavoista tehdä, jatkuvasta parantamisesta, itseohjautuvuudesta.

“Monet puhuvat pelkistä teknologioista, heitellään buzzwordeja, Node.js, Git, Kubernetes ja niin edelleen. Codentolla puhuttiin myös siitä, miten pitäisi tehdä, ja se houkutteli paljon enemmän kuin pelkät avainsanat. Miten tärkeää asioita on tehdä jatkuvalla kehityksellä, että softa ei ole valmis siinä vaiheessa kun se julkaistaan, vaan sitä kehitetään jatkuvan iteroinnin kautta, kunnes virheet on korjattu. Tokihan meidän täytyy hyväksyä jossain vaiheessa puutteetkin, kun kehittäminen ei tuota enää mitään lisäarvoa.”

 

Postinjakelusta devaajaksi

Ohjelmistokehityksen pariin Turo tuli oltuaan ensin töissä kuutisen vuotta Postilla. Aikaiset aamuherätykset, fyysisesti raskas työ ja sameat tulevaisuudennäkymät saivat hänet hakeutumaan takaisin koulun penkille. Haaga-Helian tietojenkäsittelyn tutkinnon valmistuessa toimeliaalla multitaskaajalla oli lopulta kaksikin alan työpaikkaa käsissään. Tilanne oli mahdoton, joten ensin lähti toinen pesti, ja lopulta toinenkin.

“Kummassakaan työssä minulla ei ollut sellaista oloa, että saisin tehdä kaikkia niitä juttuja, joita halusin. Hommat oli tosi hitaita toteuttaa, ja itsestäni tuntui, etten tee ihan täydellä tahdilla töitä. Siksi niitä pestejä olikin kaksi, koska en vain halunnut hengailla ja odottaa, että palkka tippuu tilille. Toisessa pestissä koitin tuoda hieman sitä, että voisin tässä tehdä jotain muutakin kuin vain toimenkuvaan kuuluvia asioita. Se ei koskaan sitten mennyt eteenpäin, joten täällä ollaan,” hän kertoo Codenton toimiston aulan yhteistilassa.

 

Itseohjautuvasti kaikkeen mukaan

Codentolla oltiin päätetty noin vuosi ennen Turon paikalle saapumista tehostaa organisaation toimintaa ja ryhtyä toteuttamaan itseohjautuvuutta. Erilaisia menetelmiä ja malleja oli tutkittu, ja kaikista mahdollisista oli päädytty Sosiokratia 3.0 -malliin. Jos Turon edellisissä töissä odoteltiin liksapäivää loputtoman pitkien sprinttien välissä, uudessa työyhteisössä oli tarttumapintaa ja tekemistä kasvuhaluiselle fullstack-kehittäjälle, jota lähtökohtaisesti kiinnostaa kaikki.

“Saavuin tavallaan sellaiseen murtumakohtaan, jossa haluttiin tuoda mallia yhä enemmän kaikkiin organisaation toimintoihin sekä lisätä itseohjautuvuutta, niin että kaikki saisivat osallistua kaikkeen. Siksi sitä sitten varmaan tulikin todella sotkeuduttua vähän kaikkeen.”

“Ensi alkuunsa minulla ei ollut asiakasprojektia, johon olisin suoraan sukeltanut, joten kokeilin sitä ja tätä. Vähitellen huomasin että olin ensimmäisen vuoden aikana tosi aktiivisessa roolissa markkinoinnissa ja myynnissä, ja osallistuin samaan aikaan myös hackathoniin ja sitten sainkin nykyisen asiakkaan projektin. Huomasin, että taas mulla on seitsemän projektia samaan aikaan käynnissä! Mutta ei minua työnnetty mihinkään, vaan kokeilin kaikkea, ja kaikki tuntui hirmu hauskalta.”

Itseohjautuvuudella onkin kaiku ja maine, että siinä pärjäävät lahjakkaasti vain ne, jotka osallistuvat kaikkeen ja ovat eturivissä puhaltamassa yhteiseen hiileen. Rauhallisesta olemuksestaan huolimatta Turokin on kokkina monessa työyhteisön keitoksessa. Voiko siis itseohjautuvassa organisaatiossa pärjätä millään muulla konstilla? Voiko itseohjautuvassa organisaatiossa upota vain omaan asiantuntemukseensa ja keskittyä yhteen asiaan?

“Asiakasprojektissa olen kollegani Jaakon kanssa, ja me kaksi olemme kuin yö ja päivä sen suhteen, miten osallistumme Codenton yhteisiin asioihin. Jaakko on todella lahjakas teknisissä asioissa ja tykkää askarrella niiden parissa pitkää päivää, mutta ei ole niin innokas kaikkien yhteisten juttujen kanssa niin kuin minä. Hän kuitenkin pitää tavasta, jolla asioita tehdään. Itseohjautuvuus sopii meille molemmille, molemmat tuomme tällaisessa organisaatiossa parhaat puolemme asiakasprojekteihin”, Turo pohtii.

 

Hallitusvastuu ei paina

Puolentoista vuoden aikana Sosiokratia 3.0 on levinnyt Codentolla yhä uusiin organisaation funktioihin. Jokaisessa viikkokokouksessa toteutetaan vertaispäätöksentekoa ja peukutetaan koko toimiston väen kesken tärkeät, kaikkia koskevat päätökset läpi.

“Kun vertaan siihen, miten aloittaessani asiat olivat, niin nyt meillä on enemmän aktiivisia osallistujia ympäri organisaatiota. Viikkokokouksiin lisättiin vähitellen lisää S3-elementtejä, ja tehtiin tuollainen Cheat Sheet -taulu, josta voi tarkistaa, miten palaverin kuuluisi mennä. Se on ollut sellaista kokeilua ja iteraatiota, mitkä tasot mallista toimivat meille parhaiten. Olemme vähitellen tuoneet S3-palaverimallit myös muihin kokouksiin, esimerkiksi jännitteiden ratkaisuun keskittyvien piirien kokoontumisiin. Se on vielä vähän hitaampi prosessi, koska kaikissa piireissä ei ole sellaisia fasilitaattoreita, jotka ymmärtäisivät miten malli toimii, eikä malli välttämättä edes sovellu niin hyvin kaikkien piirien toimintatapaan.”

Lopulta S3-malli ulotettiin myös Codenton hallintoon. Toimintaa ylhäältä käsin ohjaava johtoryhmä lakkautettiin viime keväänä, ja tilalle tuli työntekijöiden muodostama hallitus. Turo nominoitiin hallituksen puheenjohtajaksi.

“Normaalissa organisaatiossa en edes suostuisi tällaiseen vastuutehtävään, koska käytössä ei olisi läheskään tarpeeksi tietoa, eikä edes sitä, mistä saisin tarvittavaa tietoa, jotta vastuuta pystyisi realistisesti ottaen toteuttamaan ilman, että on hermorauniona. Codentolla on mahdollisuus osallistua mahdollisimman moneen aspektiin organisaatiossa, ja silloin on tosi helppo sanoa, että totta kai voin olla hallitusvastuussa. Tällaisessa organisaatiossa on riittävä näkyvyys siihen, mitä kaikkea tapahtuu ja mihin kaikkeen on otettava kantaa.”

 

Sadan hengen viikkokokous?

Tulevaisuudessa Codento kasvaa, ja ovesta tulee nyt jo viikottain uusia ihmisiä. Itseohjautuvassa organisaatiossa on helppo löytää paikkansa, vaikka hakisikin sitä ensimmäisen vuoden aikana tekemällä seitsemää eri projektia. Organisaatiolta ja sen itseohjautuvalta mallilta sen sijaan vaatii paljon kestää lavenevan työyhteisön paine. Jo pelkkä kokousten alussa pidettävä fiiliskierros venyy sitä mukaa, mitä enemmän porukkaa on paikalla.

“Erittäin hyvä kysymys on, miten S3-malli toimii sitten kun meitä on sata. Vaikka antaisin tähän minkä tahansa vastauksen nyt, se ei todennäköisesti tule pitämään paikkansa, koska olemme jatkuvan parantamisen organisaatio, ja kokeilemme erilaisia ratkaisuja kun ongelmia löydetään. Olemme jo nyt nähneet kipukohtia siinä, kun meitä on viikkiksessä 40 hengen porukka”, Turo pohtii hetken aikaa.

“Seuraavan kahden vuoden aikana todennäköisesti olemme keksineet mallin myös siihen, miten sadan henkilön viikkistä toteutetaan”, hän toteaa.

Välineitä itseohjautuvuuteen – Sosiokratia 3.0 -koulutus Helsingissä 8.-10.4.2019

Epäonnistuitko sinäkin tiedolla johtamisessa? – Organisaatioiden yleisimmät virheet ja miten niistä selvitään

Organisaatioiden toiminta tuottaa dataa, jota pyritään hyödyntämään päätöksenteossa. Halutaan tehostaa toimintaa tai säästää rahaa. Tiedolla johtaminen ei ole kuitenkaan niin helppoa kuin miltä se kuulostaa. Datan keräämiseen ja sen analysointiin voi kulua yllättävän paljon ostettuja tai omia resursseja. Analyysien luvut saattavat heittää tai olla suorastaan virheellisiä! Dataa on, mutta kukaan ei tiedä missä ja miten paljon. Tässä kohtaa tekee mieli heittää hanskat tiskiin. Muotivillityksiä! Hoidetaan tämä niinkuin aina ennenkin.

Eikö kuulostakin tutulta? Lue eteenpäin, sillä tässä blogissa nostetaan esiin viisi hyvin yleistä ja silti keskeistä ongelmien aiheuttajaa sekä ratkaisuehdotuksia niihin.

 

1. Ei tiedetä mitä tietoa kannattaisi kerätä

Yleensä organisaatiossa ei tunnisteta etukäteen mitä tietoa tarvitaan ja milloin. Keräillään varmuuden vuoksi vähän kaikkea. On kenties mallinnettu prosesseja, mutta astuttu “Näin toivoisimme, että asiat olisivat” -ansaan. Ideaalitilanteen kuvaaminen on ajan ja rahan hukkaa.

Ryhtiliike voidaan ottaa seuraamalla mitä työntekijöiden arjessa päivittäin tapahtuu. Tärkeintä on mallintaa todellinen, jopa inhorealistinen, kuva siitä millaisia työvaiheita prosessiin kuuluu ja millaista tietoa vaiheiden välillä liikkuu. Näin päästään kiinni ongelmakohtiin ja aidosti ratkomaan niitä. Mainio menetelmä näiden haasteiden ratkomiseen on arvovirtakartta. Mistä työstä todella syntyy lisäarvoa?

Tueksi kannattaa lisätä myös arvoketjukartta. Se kuvaa organisaation toimintaympäristönsä kontekstissa ja tekee ilmeiseksi miten nykytilasta päästään kohti tulevaa ja luodaan pohjaa strategialle ja investoinneille.

2. Tieto on levällään siellä sun täällä

Turhan tai päällekkäisen tiedon kerääminen aiheuttaa tilanteen, jossa organisaatio hukkaa aikaa, resursseja ja rahaa sirpaleisen ja epätäydellisen tiedon haalimiseen. Samaa dataa voi löytyä useasta eri järjestelmästä. Eri järjestelmien päällekkäiset tiedot eivät täsmää. Tietoa ei voi siirtää eri järjestelmien välillä nopeasti tai ollenkaan. Organisaatiolla on lopulta paljon tietoa, joka ei tuota lisäarvoa tai on täysin kelvotonta analyysien tuottamiseen. Tavoitteena on uskaltaa luopua turhasta ja yhdistää päällekkäisiä toimintoja. Tiedonhallinta saadaan teknisesti hanskaan kokonaisarkkitehtuuri- ja sovellusarkkitehtuurisuunnittelulla. Arvoketju- ja arvovirtakartat toimivat mainiosti myös tietovirtojen mallinnuksessa.

3. Kaikki keräävät samaa irrallista tietoa – monta kertaa ja turhaan

Raportteja varten kerättävää tietoa ei yleisesti saada suoraan päivittäisen työn tuloksena. Tiedon kerääminen ja ylläpitäminen onkin työlästä, hidasta ja kallista. Erillisiin tiedonkeruisiin kuluva aika ja raha eivät pidemmän päälle kannata, vaan ajavat organisaation tiedonhallintaa entistäkin kaoottisempaan tilaan. Laadukkaan tiedon tuottaminen vaatii rohkeutta ja uskallusta luopua hyödyttömän tiedon keräämisestä. Organisaation prosesseja tehostamalla tieto syntyy osana päivittäistä työtä. Prosesseja hiotaan esimerkiksi Toyota Kata ja Lean Change Management -menetelmillä. Ymmärretään mikä on se päätös, joka tiedon pohjalta ollaan tekemässä ja varmistetaan, että käytettävissä on juuri tämä tieto.

4. Prosessikuvaukset ja työohjeet ovat antiikkisia

Ei riitä, että prosessit on piirretty kerran. Organisaatio uudistuu, työntekijät vaihtuvat ja menetelmät muuttuvat. Vähintä mitä voidaan tehdä on aika ajoin päivittää prosessi. Tehokkaampi tapa on pyrkiä ymmärtämään etukäteen toimintaympäristöä, sen toimijoita ja lainalaisuuksia. Suunnitellaan etukenossa seuraavan sukupolven ratkaisuja. Näin voidaan varautua ajoissa tarvittavilla toimenpiteillä, joita vaaditaan myös kerättävän datan ja järjestelmien suhteen. Konkreettisena esimerkkinä siirrytään ihmisten suorittamasta maastomittauksesta ilmakuvaukseen ja tekoälyn suorittamaan hahmontunnistukseen. Ennakoimalla vältetään tilanne, jossa uudenlaista tietoa ei saada tallennettua vanhaan järjestelmään. Ennakoimalla on mahdollista olla kilpailijoita edellä, reagoimalla ei niinkään.

5. Tieto on hapantunut käyttökelvottomaksi

Usein tiedon päivittää ihminen. Ihmiset taas tekevät paljon virheitä, unohtavat tai laiminlyövät päivittämisen ja tulkitsevat asioita eri tavoin. Tiedonhallinnan ylenkatsominen johtaa kaaokseen, jossa tietoa on syötetty niin monella eri tavalla, että siitä ei voida laskea edes yksinkertaisia tilastoja. Tai jos lasketaan, saadaan vääriä tuloksia! Mittajärjestelmän arviointi, MSA(measurement system analysis), on hyvä työkalu, kun arvioidaan kuinka luotettavaa dataa ollaan keräämässä.

Nykyään koneet voivat hoitaa tiedonkeruun ja muita rutiinitöitä. Luotettavin tiedon ylläpito ja päivitys tarvitsee edelleen ihmistä, mutta käytettävät sovellukset pitäisi suunnitella niin, että ne ennaltaehkäisevät virheitä ja luovat mahdollisimman automaattisesti laadukasta tietoa. Lisäksi kaikissa järjestelmissä pitäisi olla modernit rajapinnat, joiden avulla dataa on helppo lukea, ylläpitää ja kirjoittaa.

Kuka päättää siitä mitä ja miten tietoa kerätään?

Aika harva organisaatio saa kiitettävää arvosanaa tiedonhallinnassa. Mieti vastauksia seuraaviin kysymyksiin ja vertaa niitä aiemmin lueteltuihin kipukohtiin. Miten teidän työpaikallanne on järjestetty seuraavat asiat?

  • Kuka päättää millaisia analyysejä ja raportteja organisaatiossa tarvitaan?
  • Millä perusteella päätetään, että raportti on tärkeä?
  • Onko raportointi koordinoitua ja keskitettyä vai tekevätkö kaikki yksiköt ja osastot omia tilastojaan siilomaisesti?
  • Onko raporteille laskusäännöt ja lasketaanko tilastot vuosittain samalla tavalla?
  • Voiko eri vuosien tuloksia vertailla suoraan keskenään?
  • Miten aineisto kerätään? Kerätäänkö aineistoa systemaattisesti joka vuosi vai tarpeen mukaan ad-hoc?
  • Osallistuuko koko organisaatio tiedon keruuseen vai onko se tietyn yksikön tehtävä?
  • Tallennetaanko kerätty aineisto aina johonkin samaan paikkaan?
  • Onko aineiston keräämiselle ohjeet?
  • Onko tiedonkeruu ulkoistettu?
  • Miten eri toimittajia ohjeistetaan tiedonkeruussa?
  • Onko haluttua aineistoa mahdollista edes kerätä?
  • Miten kerättyä tietoa ylläpidetään?
  • Syntyykö tietoa automaattisesti prosesseista?

Laadukas tieto pähkinänkuoressa

  • Laadukkaan päätöksenteon tueksi tarvitaan tuoretta, vakioitua ja virheettömästi ylläpidettyä dataa.
  • Kerätään vain päätöksentekoa ja päivittäistä työtä tukevaa tietoa
  • Yhtä tietolajia kerätään vain yhteen paikkaan
  • Tunnistetaan turha tieto ja uskalletaan luopua siitä
  • Tieto muodostuu osana päivittäisiä työprosesseja
  • Tieto on sidottu aikaan
  • Automatisoidaan keruuprosesseja mahdollisimman paljon
  • Standardoidaan tieto

 

Blogitekstin kirjoituksessa on konsultoitu myös Lean Six Sigma Belt Sensei Miika Kuhaa.

Kato webinaari: Paikkatietoteknologian hyödyntäminen

Mitä on GIS? – paikkatietoteknologiaa voidaan hyödyntää melkein alalla kuin alalla

Aika moni luulee, että GIS tarkoittaa karttojen tekemistä. Kartat ovat kyllä yksi tärkeä tiedon esitystapa, mutta kokonaisuudesta vain se korkein jäävuoren huippu. Paikkatietoa keräämällä ja analysoimalla tuetaan päätöksentekoa – GIS on myös tiedolla johtamista.

GIS on akronyymi sanoista Geographic Information System ja tarkoittaa suomeksi paikkatietojärjestelmää. Järjestelmällä voidaan hallita paikkaan sidottua tietoa. Paikkatietoasiantuntijoina työskentelevät ovat yleensä opiskelleet geoinformatiikkaa ja jotain muuta tieteenalaa, jossa GIS:iä sovelletaan paljon.

Geoinformatiikka edistää ja kehittää paikkatietojärjestelmiä ja -analyyseja. Geoinformatiikka on poikkitiede, johon kuuluu mm. maantietoa, tietojenkäsittelytiedettä sekä tilastotiedettä.

GIS-analyysit

GIS -analyysit ovat tilastoanalyyseja tai tiedonlouhinnan menetelmiä, joissa lisämausteena on sijaintitieto. Algoritmeja ovat mm. klusteroinnit, korrelaatiot ja erilaiset verkot. Yksinkertaisimmillaan ne ovat tilastollisia summia tai keskiarvoja sidottuina sijaintiin.

Vaikeampia analyyseja ovat esimerkiksi lyhimmän reitin etsintä katuverkolla, hahmontunnistus ilmakuvan pikseleiden sävyarvoja luokittelemalla tai ennusteiden luominen ja visualisointi aikasarjojen avulla. Sijainnin avulla kaikki tieto voidaan visualisoida myös kartalla.

GIS -analyysit jaetaan perinteisesti vektori- ja rasterianalyyseihin. Vektoridata on viivoja, pisteitä ja alueita. Rasteridata taas on kuvia, joiden pikseleillä on sijaintitieto. Aineisto voi olla kaksiulotteista tai kolmiulotteista.

Maailman tunnetuin GIS -palvelu lienee Google Maps, mutta mikä tahansa digitaalinen palvelu, johon liittyy kartta on samalla myös GIS -palvelu. Esimerkiksi monet kaupat hyödyntävät paikkatietoa ilmoittamalla karttapalvelussa tuotteiden myymäläkohtaisia saatavuustietoja tai aukioloaikoja. Pihvi on kuitenkin järjestelmän kyvyssä yhdistää tietoa myymälöiden keskimääräisestä asiakasprofiilista ja niiden aukioloajoista esimerkiksi julkisen liikenteen dataan tai tietoon parkkipaikoista.

 

Minkä vuoksi kannattaa visualisoida tietoa kartan avulla?

  1. Ihmisen aivot ymmärtävät kuvamuotoisen esityksen nopeammin
  2. Kuva on yksinkertainen ja havainnollinen ja sillä voi esittää helpommin monimutkaista tietoa
  3. Visuaalisen esityksen muistaa pitempään
  4. Kuvilla voi kertoa tarinoita, kartoilla erityisen hyviä sellaisia
  5. Visualisointien avulla huomataan helpommin trendejä, jotka hukkuisivat numeromuotoiseen dataesitykseen

 

Paikkatiedon sovelluskohteet

Paikkatietoa hyödynnetään muun muassa maa- ja metsätaloudessa, rakennetun ympäristön suunnittelussa ja omaisuudenhallinnassa, sääolosuhteiden -ja luonnonkatastrofien tutkimuksessa, ilmailussa, maanpuolustuksessa, energiateollisuudessa, historian tutkimuksessa sekä tietokone- ja konsolipeleissä. Listassa on lueteltu vain muutamia sovelluskohteita.

Paikkatietoa voidaan käyttää hyvin monipuolisesti. Vain mielikuvitus on rajana sen soveltamisessa.

Ilmoittaudu webinaariin: Paikkatietoteknologian hyödyntäminen 1.2.2019 klo 9.00.

Smooth Sailing – Ahvenanmaan lauttaliikenteen optimoiminen paikkatietoteknologian avulla

Ahvenanmaalla oli huomattu, että saaristolautat seilasivat puolityhjinä. Oli selvinnyt, että varausten tiedonhallinta kaipasi uudenlaista ja tuoretta näkökulmaa. Codenton Team Kulho nappasi ykkössijan lauttaliikenteen optimointia teknologiaratkaisuin etsineessä hackathonissa.

Industryhack järjesti innovaatiokilpailun, jossa seitsemän ammattilaisjoukkuetta valittiin ratkomaan lauttojen tehokkaampaa hyödyntämistä muuttamatta kuitenkaan nykyisiä aikatauluja tai itse aluksia. Hackathon järjestettiin Maarianhaminassa. Tiimeille annettiin kaksi päivää ja täysin vapaat kädet sekä teknologiavalintojen että lähestymistapojen suhteen.

Codenton Team Kulhossa vaikutti kolme koodaavaa arkkitehtiä, Juuso Lehtinen, Eero Sirén ja Saara-Maija Pakarinen. Tiimin nimi Kulho juontuu kirjailija H.P. Lovecraftin Cthulhu -mytologiasta ja niihin liittyvistä kirjoista ja peleistä. Tiimin sisäisiä roolijakoja ei ollut, vaan teimme kaiken yhdessä hakemuksen laatimisesta ja ideoinnista itse toteutukseen ja visuaaliseen suunnitteluun asti.

 

Teknologia vaihtui lennosta

Oma lähtökohtamme oli Ahvenanmaalle saapuva turisti ja hänen tarpeensa käyttää saaristolauttoja. Paikan päällä juttelimme yhden laivan kapteenin sekä paikallisten lauttaliikenteen käyttäjien kanssa, ja saimme mukaan näin myös saariston asukkaiden näkökulman. Demoon nousivat tärkeimmiksi koetut haasteet eli palvelun käytettävyys, varausjono sekä reaaliaikaisen tiedon saatavuus.

Demosimme responsiivista ja intuitiivista karttapohjaista varausjärjestelmää, joka julkaistiin pilvipalvelussa. Lisäksi palvelu laski ja näytti reaaliaikaisen varaustilanteen matkustajille ja ajoneuvoille. Sovellus toteutettiin mobile first -designajattelua noudattaen moderneilla frontend-teknologioilla siten, että sen voisi helposti integroida nykyiseen taustapalveluun mahdollisimman pienin kustannuksin.

Testasimme hackathonin aikana kahta eri teknologiaa, joista valitsimme asiakkaan näkökulmasta parhaimman, eli sellaisen, jolla vältetään toimittajaloukku. Toteutuksemme pohja-ajatuksena toimi tavoite tuoda mahdollisimman paljon arvoa loppukäyttäjille mahdollisimman pienin kustannuksin.

 

Mikropalveluilla lisää toiminnallisuuksia

Demon toteutuksen ohessa myös ideoimme, kuinka vanhasta, tuotteeseen pohjaavasta taustapalvelusta puuttuvia toiminnollisuuksia voisi kehittää omina kokonaisuutta rikastavina mikropalveluinaan.

Tarpeen vaatiessa koko vanha järjestelmä olisi näin myös korvattavissa vähitellen pieninä palasina tätä strategiaa noudattaen. Tällöin välttäisimme myös kerralla täyden uudelleenkirjoittamisen tuomat riskit, ja pystyisimme takaamaan turvallisen siirtymän uuden modernimman mikropalveluarkkitehtuurin pariin.

Tämänkaltaisessa arkkitehtuurissa palaset ovat helposti korvattavissa, esimerkiksi jonkin toteutusteknologian vanhetessa, mikä tekee uudelleen kehittämisestä huomattavasti kustannustehokkaampaa perinteiseen monoliittiseen ratkaisuun verrattuna.

 

Pilotin kehittäminen jatkuu

Ahvenanmaan saariston asukkaat käyttävät lauttoja päivittäin ja lisäksi niillä on suuri merkitys alueen turismille. Oli todella mielenkiintoista päästä ratkomaan aitoa ja merkittävää ongelmaa, jolla voisi samalla auttaa ihmisiä. Saimme paljon positiivista palautetta ja erityisesti pidettiin siitä, että varauksia pystyi tekemään kartalla ja, että palvelu näytti lähes reaaliaikaiset varausasteet.

Hackahthonissa syntyi toimivaa ja olosuhteet huomioiden erittäin siistiä koodia, jota lähdemme pilotissa kehittämään eteenpäin. Pitäydymme siinä mallissa joka muodostui hackhathonin aikana. Suunnitteilla on jalostaa jo toteutettuja toiminnallisuuksia eli varauslomaketta ja karttaa sekä lisätä palveluun saariston asukkaille autojen varausjono ja lauttojen henkilökunnalle oma raporttinäkymä.

Kartalle toteteutetaan yksinkertainen reititys eli käyttäjä voi varata matkan mahdollisimman helposti ja palvelu ehdottaa sopivimman reitin ja aikataulun. Lisäksi hyödynnämme Codenton palvelumuotoilun ammattilaista, joka tekee palvelusta entistäkin selkeämmän. Panostamme mahdollisimman vaivattomaan ja miellyttävään käyttäjäkokemukseen.

 

Jatkokehitykseen Ahvenanmaan “reittiopas”

Tulevaisuudessa pilotin jälkeen toivomme pääsevämme toteuttamaan monimutkaisempaa reititystä, jossa matkoja voisi varata koko Ahvenanmaan alueella eri laiva- ja bussilinjojen yhdistelminä. Lisäksi lopulliseen palveluun liitettäisiin maksujärjestelmät.

Asiakas voisi ostaa bussiliput, laivaliput ja erilaisia kausikortteja sekä kaikkien näiden yhdistelmiä helposti samasta paikasta. Käyttöasteita seurattaisiin myös kaikilla linjoilla ja niitä voisivat hyödyntää kaikki järjestelmän käyttäjät.

Muita lisäominaisuuksia olisivat ajoneuvojen varausten optimoiminen, saaristolaisten omien paikkojen erikoisvarauksien lisääminen palveluun, edistyneemmät raportointinäkymät, ruuhkahuippujen varausten ohjaaminen muille vuorokauden ajoille ja autojen lastaamisen aputyökalu. Kaikissa vaiheissa aiomme hyödyntää talon sisäistä palvelumuotoiluosaamistamme ja investoida käyttäjäkokemukseen.

Ilmoittaudu webinaariin: Paikkatietoteknologian hyödyntäminen 1.2.2019 klo 9.00.