“Turvallisessa työyhteisössä mukaan meneminen on helppoa”

Evgenia Lyjinasta tuli monen mutkan kautta devaaja. Hänellä onkin kokemusta monenlaisesta työyhteisöstä ja naisena toimimisesta eri aloilla.

Evgenia Lyjina, tuttavallisemmin Jenny, oli teknologian ympäröimä jo pienenä. Hänen isoäitinsä oli metallurgi ja isoisänsä insinööri, jotka työskentelivät lento- ja rakettiteknologian parissa.

“Neuvostoliitossa kaikki sellainen näkyi paljon, avaruusteknologia, raketit ja sen sellaiset. Olen aina ollut innostunut kaikista avaruusjutuista ja scifistä”, Jenny kertoo.

Kun Jenny oli 12-vuotias, tuli hän Moskovasta Suomeen. Matikat, fysiikat ja kemiat oli opeteltu neuvostostandardeilla, ja niillä opeilla mentiin puoli-ilmaiseksi Suomen peruskoulussa melkein lukioon asti.

“Neuvostoliitossa piti lukea ja osata paljon enemmän, etenkin luonnontieteissä ja teknologiaa koskevissa aineissa se oli paljon vaativampaa. Suomessa oli sitten helppoa, riitti pelkkien tehtävien tekeminen. Vasta lukiossa tuli hetki, että nyt pitää alkaa opettelemaankin jotain uutta.”

Peruskouluaikoina uskottiin, että Jennystä tulee lääkäri, mutta sen sijaan hersyvällä ja kovaäänisellä naurulla varustettu seikkailija lähtikin perustamaan Gaijan luomutilaa Ähtäriin. Luonnonvara-alan tarjoama toimeentulo oli kuitenkin varsin kapea, kun lapsiakin ilmaantui kuvioihin. Kunnallistekniikan osastolla leipä oli leveämpi, mutta siinä työssä tahti meinasi viedä lopulta voimat.

“Aviomies vinkkasi silloin mooc.fi:stä ja innostuin. Olin peruskoulussa käynyt kurssin Pascalia, siinä oli kaikki kokemukseni koodaamisesta. Mutta tein tehtäviä, ja läpäisin lopulta kokeen. Pääsin yliopistolle ja siitä se sitten lähti, aloitin heti tietokannoista ja peliohjelmoinnista. Ohjelmointi nappasi heti mukaansa, olin löytänyt sen, mitä olisi tosi makea tehdä!”

Naisena työelämässä

Teknologiaorientoituneena Jenny on solahtanut mukavasti ohjelmistoalalle. Miesvaltaisella alalla naisena oleminenkaan ei ole tuntunut mitenkään erikoiselta.

“Enemmän ehkä tuntui yliopistolla siltä, että koska kyseessä on teknologia-ala, monet tytöt tarkoituksella pyrkivät pitämään sukupuolen taka-alalla ja mahdollisimman androgyyniin ulkoasuun. Naiseus pitäisi jotenkin piilottaa ja asiantuntija ei voisi samaan aikaan olla myös naisellinen. Itse taas koen, että silloin pudottaa jotain olennaista pois. Mutta en koe, että olisin saanut jotenkin erilaista kohtelua tällä alalla, siksi että olen nainen.”

Jenny tietää mistä puhuu; vaikka it-alalla sukupuoli ei ole ollut merkittävä asia eikä Jennyllä ole naispuolisena devaajana kertoa negatiivisia kokemuksia #metoo -hengessä mitä tulee työntekijöiden kohteluun tasavertaisina asiantuntijoina, toisin on muualla. Miesvaltainen kunnan tekninen osasto tai vaikkapa rakennustyömaa, jollaisella Jenny on myös piipahtanut työurallaan, eivät ole helppoja paikkoja naisille. Sukupuolittuneet käytännöt ovat arkipäivää vuosikymmeniä vanhoissa miesvaltaisissa organisaatioissa.

“Kunnalla sain jopa jossain vaiheessa kuulla, että olin palkattu toimeeni lähinnä ulkonäköni takia. Se tuntui ihan hirveältä. Ohjelmistokehityksessä en ole koskaan kokenut mitään vastaavaa. Se johtuu varmastikin siitä, että alalla on paljon nuoria ihmisiä, maailmankuva on erilainen, ala on muutenkin nuori, ja useimmat ovat korkeasti koulutettuja. Vanhat ja ummehtuneet ajatusmallit eivät ole läsnä. Ihmisiä arvioidaan ennen kaikkea osaamisen kautta.”

 

Itseohjautuvuus kaipaa toimintamalleja

Ohjelmoinnin opinnot toivat Jennylle valmistumisen jälkeen alan työpaikan. Siinä Jenny viihtyi, jonkin aikaa.

“Pidin kyllä työstäni ja työkavereistani edellisessäkin paikassa, mutta työ oli kovin kiireistä ja organisaatio ei tuntunut omalta. Näennäisesti oltiin kyllä itseohjautuvia, esimerkiksi omat laitehankinnat sai tehdä tiettyyn summaan asti itsenäisesti, mutta varsinaisia malleja itseohjautuvuuden toteuttamiseen ei ollut.”

Itseohjautuvuuden ja vertaisoppimisen hengessä muiden tiimien toimintaan kehotettiin osallistumaan, ja periaatteessa firman virallinen tuki itseopiskeluun ja mentorointiin oli olemassa.

“Mutta sitten oltiin kuitenkin hierarkisessa organisaatiossa, jossa tuntui, että tiimien pomoja oli vaikea lähestyä. Miten siis sitten mennä sinne toiseen tiimiin tutustumaan heidän työskentelyynsä? Sinnekö tiimihuoneeseen vain kävelen keskelle ja sanon, että tässä nyt olisin sitten oppimassa uutta?”, Jenny nauraa ja toteaa, ettei siinä kiireessä olisi mitenkään ehtinyt selvittämään vielä tätäkin asiaa.

 

Codentolla heti viikkistä vetämään

Codentolla Jenny sai huomata jo ensimmäisenä päivänä, kuinka työyhteisö tempaisee mukaansa ja tukee osallistumista yhteisiin asioihin. Hän aloitti Codenton devaajana eräänä syksyisenä torstaina, ja ensimmäisenä kalenteriin oli merkattu koko toimiston yhteinen viikkokokous. Jennyllä ei ollut hajuakaan, miten koko prosedyyri toimitettaisiin.

“Sitten kyseltiin fasilitaattoria kokoukseen, ja minut tuttavallisesti tuupattiin hommaan”, Jenny hörähtää.

Niin hän otti vapaaehtoisvuoron viikkiksen vetäjänä vaikka ei ollut eläessään tehnyt mitään vastaavaa. Kokous sujui hienosti, ja Jenny jakoi puheenvuorot konkarin elkein.

“Se tuntui ihan luonnolliselta ja helpolta asialta, vaikka esiintyminen ei varsinaisesti minulle ole helppoa. Mutta oli sellainen fiilis, että kyllä ihmiset sitten auttaa ja kertoo, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Täällä kaikki tapahtuu jotenkin niin mutkattomasti,” Jenny jatkaa.

“Olen viihtynyt Codentolla todella hyvin. Ihmiset on omia itsejään, hierarkioita ei ole ja kaikki on olleet todella mukavia. Codentolla vapaa-aikaakin vietetään paljon yhdessä, meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita, työkavereiden kanssa on helppo puhua ja, esimerkiksi Slackissa voi tosi avoimesti heittää kommenttia ja kysymyksiä ja aina saa vastauksia”, hän tiivistää.

 

Töihin Codentolle? Katso avoimet paikat.

“Läpinäkyvässä ja itseohjautuvassa organisaatiossa uskaltaa myös hallitusvastuuseen”

Turo Mikkonen tuli Codentolle ohjelmistokehittäjäksi puolisentoista vuotta sitten ja ryhtyi heti toimeen. Ohjelmistokehityksen ja asiakasprojektin ohella hän on ehtinyt tehdä niin Codenton myyntiä ja markkinointiakin, vetänyt kasvupiiriä ja istunut viimeiset puoli vuotta hallituksessa puheenjohtajana.

“Codentolle hain töihin niiden Cettu-mainosten perässä”, Turo naurahtaa ja toteamme, ettei hän ole ollut ainoa.

“Olin Codenton ohella rekryprosessissa myös toisen ohjelmistokehitysyrityksen kanssa samaan aikaan. Toisessa firmassa minua haastatteli yhteensä seitsemän ihmistä, Codentolla kolme”, hän kertoo ja havainnollistaa jo lähtötilanteessa ilmennyttä ketterää kulttuuria organisaatiossa.

Rekrylounaalla ja haastatteluissa osattiin myös heti puhua oikeista asioista; moderneista tavoista tehdä, jatkuvasta parantamisesta, itseohjautuvuudesta.

“Monet puhuvat pelkistä teknologioista, heitellään buzzwordeja, Node.js, Git, Kubernetes ja niin edelleen. Codentolla puhuttiin myös siitä, miten pitäisi tehdä, ja se houkutteli paljon enemmän kuin pelkät avainsanat. Miten tärkeää asioita on tehdä jatkuvalla kehityksellä, että softa ei ole valmis siinä vaiheessa kun se julkaistaan, vaan sitä kehitetään jatkuvan iteroinnin kautta, kunnes virheet on korjattu. Tokihan meidän täytyy hyväksyä jossain vaiheessa puutteetkin, kun kehittäminen ei tuota enää mitään lisäarvoa.”

 

Postinjakelusta devaajaksi

Ohjelmistokehityksen pariin Turo tuli oltuaan ensin töissä kuutisen vuotta Postilla. Aikaiset aamuherätykset, fyysisesti raskas työ ja sameat tulevaisuudennäkymät saivat hänet hakeutumaan takaisin koulun penkille. Haaga-Helian tietojenkäsittelyn tutkinnon valmistuessa toimeliaalla multitaskaajalla oli lopulta kaksikin alan työpaikkaa käsissään. Tilanne oli mahdoton, joten ensin lähti toinen pesti, ja lopulta toinenkin.

“Kummassakaan työssä minulla ei ollut sellaista oloa, että saisin tehdä kaikkia niitä juttuja, joita halusin. Hommat oli tosi hitaita toteuttaa, ja itsestäni tuntui, etten tee ihan täydellä tahdilla töitä. Siksi niitä pestejä olikin kaksi, koska en vain halunnut hengailla ja odottaa, että palkka tippuu tilille. Toisessa pestissä koitin tuoda hieman sitä, että voisin tässä tehdä jotain muutakin kuin vain toimenkuvaan kuuluvia asioita. Se ei koskaan sitten mennyt eteenpäin, joten täällä ollaan,” hän kertoo Codenton toimiston aulan yhteistilassa.

 

Itseohjautuvasti kaikkeen mukaan

Codentolla oltiin päätetty noin vuosi ennen Turon paikalle saapumista tehostaa organisaation toimintaa ja ryhtyä toteuttamaan itseohjautuvuutta. Erilaisia menetelmiä ja malleja oli tutkittu, ja kaikista mahdollisista oli päädytty Sosiokratia 3.0 -malliin. Jos Turon edellisissä töissä odoteltiin liksapäivää loputtoman pitkien sprinttien välissä, uudessa työyhteisössä oli tarttumapintaa ja tekemistä kasvuhaluiselle fullstack-kehittäjälle, jota lähtökohtaisesti kiinnostaa kaikki.

“Saavuin tavallaan sellaiseen murtumakohtaan, jossa haluttiin tuoda mallia yhä enemmän kaikkiin organisaation toimintoihin sekä lisätä itseohjautuvuutta, niin että kaikki saisivat osallistua kaikkeen. Siksi sitä sitten varmaan tulikin todella sotkeuduttua vähän kaikkeen.”

“Ensi alkuunsa minulla ei ollut asiakasprojektia, johon olisin suoraan sukeltanut, joten kokeilin sitä ja tätä. Vähitellen huomasin että olin ensimmäisen vuoden aikana tosi aktiivisessa roolissa markkinoinnissa ja myynnissä, ja osallistuin samaan aikaan myös hackathoniin ja sitten sainkin nykyisen asiakkaan projektin. Huomasin, että taas mulla on seitsemän projektia samaan aikaan käynnissä! Mutta ei minua työnnetty mihinkään, vaan kokeilin kaikkea, ja kaikki tuntui hirmu hauskalta.”

Itseohjautuvuudella onkin kaiku ja maine, että siinä pärjäävät lahjakkaasti vain ne, jotka osallistuvat kaikkeen ja ovat eturivissä puhaltamassa yhteiseen hiileen. Rauhallisesta olemuksestaan huolimatta Turokin on kokkina monessa työyhteisön keitoksessa. Voiko siis itseohjautuvassa organisaatiossa pärjätä millään muulla konstilla? Voiko itseohjautuvassa organisaatiossa upota vain omaan asiantuntemukseensa ja keskittyä yhteen asiaan?

“Asiakasprojektissa olen kollegani Jaakon kanssa, ja me kaksi olemme kuin yö ja päivä sen suhteen, miten osallistumme Codenton yhteisiin asioihin. Jaakko on todella lahjakas teknisissä asioissa ja tykkää askarrella niiden parissa pitkää päivää, mutta ei ole niin innokas kaikkien yhteisten juttujen kanssa niin kuin minä. Hän kuitenkin pitää tavasta, jolla asioita tehdään. Itseohjautuvuus sopii meille molemmille, molemmat tuomme tällaisessa organisaatiossa parhaat puolemme asiakasprojekteihin”, Turo pohtii.

 

Hallitusvastuu ei paina

Puolentoista vuoden aikana Sosiokratia 3.0 on levinnyt Codentolla yhä uusiin organisaation funktioihin. Jokaisessa viikkokokouksessa toteutetaan vertaispäätöksentekoa ja peukutetaan koko toimiston väen kesken tärkeät, kaikkia koskevat päätökset läpi.

“Kun vertaan siihen, miten aloittaessani asiat olivat, niin nyt meillä on enemmän aktiivisia osallistujia ympäri organisaatiota. Viikkokokouksiin lisättiin vähitellen lisää S3-elementtejä, ja tehtiin tuollainen Cheat Sheet -taulu, josta voi tarkistaa, miten palaverin kuuluisi mennä. Se on ollut sellaista kokeilua ja iteraatiota, mitkä tasot mallista toimivat meille parhaiten. Olemme vähitellen tuoneet S3-palaverimallit myös muihin kokouksiin, esimerkiksi jännitteiden ratkaisuun keskittyvien piirien kokoontumisiin. Se on vielä vähän hitaampi prosessi, koska kaikissa piireissä ei ole sellaisia fasilitaattoreita, jotka ymmärtäisivät miten malli toimii, eikä malli välttämättä edes sovellu niin hyvin kaikkien piirien toimintatapaan.”

Lopulta S3-malli ulotettiin myös Codenton hallintoon. Toimintaa ylhäältä käsin ohjaava johtoryhmä lakkautettiin viime keväänä, ja tilalle tuli työntekijöiden muodostama hallitus. Turo nominoitiin hallituksen puheenjohtajaksi.

“Normaalissa organisaatiossa en edes suostuisi tällaiseen vastuutehtävään, koska käytössä ei olisi läheskään tarpeeksi tietoa, eikä edes sitä, mistä saisin tarvittavaa tietoa, jotta vastuuta pystyisi realistisesti ottaen toteuttamaan ilman, että on hermorauniona. Codentolla on mahdollisuus osallistua mahdollisimman moneen aspektiin organisaatiossa, ja silloin on tosi helppo sanoa, että totta kai voin olla hallitusvastuussa. Tällaisessa organisaatiossa on riittävä näkyvyys siihen, mitä kaikkea tapahtuu ja mihin kaikkeen on otettava kantaa.”

 

Sadan hengen viikkokokous?

Tulevaisuudessa Codento kasvaa, ja ovesta tulee nyt jo viikottain uusia ihmisiä. Itseohjautuvassa organisaatiossa on helppo löytää paikkansa, vaikka hakisikin sitä ensimmäisen vuoden aikana tekemällä seitsemää eri projektia. Organisaatiolta ja sen itseohjautuvalta mallilta sen sijaan vaatii paljon kestää lavenevan työyhteisön paine. Jo pelkkä kokousten alussa pidettävä fiiliskierros venyy sitä mukaa, mitä enemmän porukkaa on paikalla.

“Erittäin hyvä kysymys on, miten S3-malli toimii sitten kun meitä on sata. Vaikka antaisin tähän minkä tahansa vastauksen nyt, se ei todennäköisesti tule pitämään paikkansa, koska olemme jatkuvan parantamisen organisaatio, ja kokeilemme erilaisia ratkaisuja kun ongelmia löydetään. Olemme jo nyt nähneet kipukohtia siinä, kun meitä on viikkiksessä 40 hengen porukka”, Turo pohtii hetken aikaa.

“Seuraavan kahden vuoden aikana todennäköisesti olemme keksineet mallin myös siihen, miten sadan henkilön viikkistä toteutetaan”, hän toteaa.

Välineitä itseohjautuvuuteen – Sosiokratia 3.0 -koulutus Helsingissä 8.-10.4.2019