Lare Lekman: Jatkuva kehitys on agilen ydin

Agilessa oleellinen verbi on kokeilla. Kokeilun kautta voidaan löytää parempia toimintatapoja.

Lare Lekman on Lekman Consultingin perustaja sekä ketterän kehityksen kouluttaja ja valmentaja. Laren mukaan agilessa on tärkeää jatkuva kehitys ja priorisointi. Lare puhuu myös kokeilevan organisaatiokulttuurin puolesta. Tässä Laren top 5:

1. Iterointi ja jatkuva kehitys

Iteroinnin ja jatkuvan kehityksen kautta opitaan projektin aikana, mikä on oikeasti merkittävää, mikä taas ei. Joskus asiakkaan vaatimukset perustuvat ainakin osittain spekulaatioihin, ja kaikkia vaatimuksia pidetään yhtä tärkeinä.

Projektia palastelemalla pystytään varmistamaan, että kokonaisuus voidaan priorisoida ja keskittyä tekemään tärkeintä osaa ensin. Jokaisen sprintin jäkeen tulisi myös katselmoida, mitä on saatu aikaan, ja ohjata sen avulla seuraavaa rutistusta. Säännöllisestä tarkastelusta, priorisoinnista ja karsinnasta syntyy lisäarvo projektille.

2. Priorisointi

Toinen pointti liittyy kiinteästi ensimmäiseen. Jokaisen sprintin alussa tulisi priorisoida työtehtävät, jotta vältytään epäoleellisten asioiden parissa puuhastelulta. Kehitystä tulee myös ohjata arvokkaampaan suuntaan saadun palautteen ja tilanteen mukaan.

3. Itseohjautuvuus

Ketteryyden kannalta on äärimmäisen tärkeää, että työntekijät ottavat aktiivisesti vastuuta sekä omasta, että tiimin työstä. Heidän tulisi voida tuntea ammattiylpeyttä ja myös huolehtia oman osaamisensa kehittämisestä. Tiimeissä pitäisi pystyä keskustelemaan ja määrittelyä tarvittaessa tarkentaa tuoteomistajan kanssa.

4. Prosessin kehittäminen

Työskentelyprosessia tulee myös remontoida säännöllisesti. Prosessit eivät saa olla kiveen hakattuja, vaan niitä pitää tarkastella ja parannella. Tärkeä verbi tässä on kokeilla. Muutokseen ei tarvitse sitoutua ikuisiksi ajoiksi eikä sitä tarvitse turhaan jännittää. Jos kokeilu osoittaa, että uusi toimintatapa on aiempaa huonompi, aiempaan voidaan aina palata. Rohkeasti kokeilemalla voidaan löytää uusia, parempia työskentelytapoja.

5. Luottamus ja läpinäkyvyys

Tilaajan on lähtökohtaisesti voitava luottaa toimittajan osaamiseen, jotta ketterä yhteistyö voi toimia. Konsultoinnissa myydään aikapohjaista tekemistä, ei valmista tuotetta, ja tämä voi hermostuttaa tilaajaa.

Jos tilaaja ei luota toimittajaan, hän saattaa lukita liian monia ominaisuusvaatimuksia yhtä aikaa. Kaikkia ominaisuuksia ei kuitenkaan voi toteuttaa samanaikaisesti. Ohjelmistoja ei voi tehdä kertarysäyksellä valmiiksi, vaan ne on rakennettava pala kerrallaan.

Jotta yhteistyö toimisi, täytyy matkan varrella voida puolin ja toisin oppia, mikä on tärkeää, toimivaa ja arvokasta. Tilaajan tuskaa voi helpottaa toimittajan aiemmat, vastaavat referenssit, taustojen tunteminen sekä rekrytointityyppinen toimittajan valinta.

***

Tässä kolmiosaisessa sarjassa tutustumme ketteriin menetelmiin kolmen asiantuntijan avulla. Pyysimme kutakin heistä kertomaan viisi heidän mielestään tärkeää asiaa, jotka ketteriä menetelmiä käyttävän yrityksen tai organisaation tulisi ottaa huomioon toiminnassaan. Sillä ei ole väliä, onko ketteriä menetelmiä käytetty aiemminkin, vai testataanko niistä vasta ensimmäistä kertaa. Nämä pointit ovat aina yhtä merkittäviä. Sarjan aiemmat osat pääset lukemaan täällä: osa 1. ja osa 2.

Jussi Markula: Agile tuottaa arvoa, kun koko yritys on mukana

 

Lean-valmentaja ja sarjayrittäjä Jussi Markula on yksi Prominda Revolution Oy:n perustajista. Jussille agilessa eli ketterissä menetelmissä on tärkeää kulttuuri ja koko yrityksen yhdessä tekeminen. Jussin mielestä tärkeintä organisaation ketteryydessä on seuraavat viisi asiaa:

1. Organisaation kokonaisvaltainen ketteryys

Usein tuotekehitys omaksuu melko varhain ketterät toimintatavat, mutta muu organisaatio toimii perinteisemmin. Ketteryydestä saatavat hyödyt jäävät tällöin hyvin rajallisiksi. Jotta ketteryys tuottaa asiakkaalle maksimaalisesti arvoa, tulee ajattelumalli olla omaksuttu koko organisaation tasolla.

2. Moderni yrityskulttuuri

Ketteryyden mahdollistaa uudenlainen, moderni yrityskulttuuri. Organisaatioissa on yleensä paljon poisopittavaa aiemmista, vanhoista toimintatavoista. Keskeistä uudessa ajattelussa on radikaali avoimuuden ja läpinäkyvyyden kulttuuri, joka vaatii toimiakseen aitoa luottamusta koko henkilöstön tasolla.

3. Hyväksy, ettet tiedä, mitä et tiedä

Ketteryys edellyttää, että organisaatioissa hyväksytään ettei tulevaisuutta voi ennustaa. Vaikka miten valmistautuisit, yllätyksiä ja odottamattomia tilanteita tulee aina. Muutoksiin ei pidä suhtautua poikkeustilanteina, vaan ne ovat osa normaalia organisaation arkea. Kun epävarmuuden hyväksyy, sitä ei enää tarvitse pelätä.

4. Oppimisen merkitys

Jotta organisaation jäsenet voivat oppia uutta, pitää yrityskulttuurin sallia epäonnistumiset. Epäonnistuminen itsessään ei tietenkään ole juhlimisen arvoista; jos epäonnistutaan vain mokailun vuoksi, panokset menevät hukkaan. Jos sen sijaan epäonnistumiset jalostetaan oppimiseksi, organisaatio tulee jatkuvasti vahvemmaksi. Organisaatio voi kääntää mokat, yllätykset ja muutokset vahvuudekseen.

5. Oppimissyklin nopeus

Ketteryys edellyttää jatkuvaa vuorovaikutusta paitsi organisaation sisällä, myös muiden organisaatioiden ja ennen kaikkea asiakkaiden kanssa. Tavoitteena on nollaviiveorganisaatio, jossa asiat eivät jää seisomaan paikalleen, vaan tieto saadaan hyödynnettyä välittömästi. Mallia antavat lean start up –yritykset, joissa tuotteita ja palveluita rakennetaan muuttuvissa ympäristöissä äärimmäisen nopeasti. Parhaimmillaan voidaan tehdä jopa lukuisia päivittäisiä tuoteparannuksia, hyödyntäen lähes reaaliajassa asiakkailta ja markkinoilta saatua dataa oppimiseen, tehden seuraavat parannukset jopa tunneissa tai muutaman päivän sisällä.

***

Tässä kolmiosaisessa sarjassa tutustumme ketteriin menetelmiin kolmen asiantuntijan avulla. Pyysimme kutakin heistä kertomaan viisi heidän mielestään tärkeää asiaa, jotka ketteriä menetelmiä käyttävän yrityksen tai organisaation tulisi ottaa huomioon toiminnassaan. Sillä ei ole väliä, onko ketteriä menetelmiä käytetty aiemminkin, vai testataanko niistä vasta ensimmäistä kertaa. Nämä pointit ovat aina yhtä merkittäviä. Sarjan seuraavat osat näet täältä: osa 2. ja osa 3.

Lähtölaukaus Opinderiin

Kuvakaappaus tämänhetkisestä Opinderista.

Helsingin yliopiston ja Codenton yhteistyö Opinder-sovelluksen toteuttamiseksi on käynnistynyt ja molemmat osapuolet ovat projektista innoissaan. ”Tosi hyvät fiilikset. On myös tosi odottava olo, kun olemme päässeet tuotantoversion kehitykseen. Juuri tänään tapasimme kehitystiimin kanssa, ja hyvältä näyttää,” kommentoi Pauliina Kupila, Opinderin tuoteomistaja.

Opiskelijoilta opiskelijoille

Helsingin yliopisto on innokas löytämään uusia verkkopalveluita. Idea ja konsepti Opinderiin, eli ’opiskelijoiden Tinderiin’, lähti Ohjelmistotekniikan menetelmät –kurssin harjoitusten opiskelijaryhmältä. Kyseessä ei kuitenkaan ole opiskelijoiden deittisivusto, vaan opiskeluseuran hakemiseen suunnattu sovellus. Opinderin ajatus on luoda näppärä palvelu, jonka avulla opiskelijat voivat helposti löytää saman kurssin muut osallistujat, olla yhteydessä toisiinsa, kysyä toisiltaan tarvittaessa apua kurssin tehtäviin ja muodostaa lukupiirejä. Myös opettajat voivat ilmoittaa Opinderissa vapaista vastaanottoajoistaan, ja opiskelijat puolestaan pääsevät varaamaan aikoja lyhyelläkin varoitusajalla. Valmiin Opinder-sovelluksen voi ladata sovelluskaupasta omaan matkapuhelimeensa tai käyttää sitä selaimella.

Toteutus avoimella lähdekoodilla

Opinder toteutetaan avoimen lähdekoodin projektina. Kuka tahansa julkishallinnon toimija voi siis tulevaisuudessa ottaa lähdekoodin omaan käyttöönsä, ja ryhtyä kehittämään siitä omaa sovellustaan. Sitä kautta sovellus toivottavasti leviää myös muihin yliopistoihin. ”On erinomaisen innostavaa päästä tekemään uutta sovellusta, joka on lähtenyt opiskelijoiden omasta ideasta. Julkaisu avoimena lähdekoodina ja käyttäjälähtöinen toteutustapa tekevät projektista erityiskiinnostavan,” iloitsee Tommi Ullgrén, Codenton julkishallinnon asiakkuusvastaava.

Pauliina Kupila Opinderin lumoissa
Pauliina Kupila Opinderin lumoissa.

Liikkeelle käyttäjälähtöisellä pilotilla

Opinder-projekti käynnistettiin tuottamalla ensin käyttäjälähtöinen pilottisovellus, joka oli käytettävissä verkossa, ja myöhemmin myös matkapuhelimessa. Yliopiston väki on päässyt vapaasti katselemaan ja kokeilemaan prototyyppisovellusta. Samalla on kuulosteltu, miten se otetaan vastaan. Suhtautuminen on ollut myönteistä. ”Hirveän positiivisesti tämä on otettu vastaan. Aiemmin piti oikein toppuutella, kun emme olleet vielä varmoja toteutuksesta. Nyt on sitten päästy sanomaan, että pian pääsette käyttämään tätä,” Kupila kertoo. ”Osa valmistuvista opiskelijoista on harmitellut, ettei tällaista sovellusta ollut heidän opiskeluaikanaan.” Tilausta sovellukselle on siis ollut jo pidemmän aikaa.

Ketterää kehitystä

Maaliskuussa päätettiin, että Opinder etenee varsinaiseen tuotantoon. Projektin toteutus kilpailutettiin Helsingin yliopiston ketterän kehityksen puitesopimuksen kautta ja toimittajaksi valittiin Codento. Projekti toteutetaan luonnollisesti ketterästi; Helsingin yliopistolla on tuoteomistaja, Codentolla taas Scrum Master ja kehitystiimi. He etenevät yhdessä resurssi- ja aikataulupainotteisen työskentelyn kautta kohti valmista lopputulosta. Ensin tehdään ja julkaistaan MVP (Minimum Viable Product), ja siitä saadun palautteen pohjalta viimeistellään varsinainen sovellus. ”Olen ollut aikaisemmin vesiputous-hankkeessa projektipäällikkönä, ja henkilökohtaisesti pidän tästä työskentelytavasta enemmän. On hienoa, kun pääsee nopeasti näkemään kädenjäljen, testaamaan sitä käyttäjillä ja saa heiltä heti palautetta,” Kupila sanoo.

Opinder on Helsingin yliopiston ensimmäinen mobiilisovellushanke. Siksi yliopistolla joudutaan tekemään paljon selvitystyötä liittyen tietoturvaan ja -suojaan, sekä miettimään, mihin sovelluskauppoihin Opinder julkaistaan. ”Tämä on senkin puolesta uutta ja jännittävää. Tätä projektia en antaisi pois,” Kupila toteaa hymyillen.

Tietojärjestelmä syrjinnän välineenä

Eräs ystäväni on ikävässä tilanteessa. Hän valmistui juuri, muttei onnistunut saamaan vielä töitä, kuten niin monelle vastavalmistuneelle tässä nykyisessä markkinatilanteessa käy. Ystäväni täytyi siis kääntyä Kelan asiointipalvelun puoleen hakeakseen työmarkkinatukea. Asiointipalvelun lomakkeessa on kohta, johon pyydetään merkkaamaan tuen hakijan samassa asunnossa asuvan puolison tiedot. Ystäväni täytti siis tunnollisesti avopuolisonsa nimen ja sosiaaliturvatunnuksen. Järjestelmä ei kuitenkaan hyväksynyt puolison sotua, koska tämä sattuu olemaan samaa sukupuolta.

Kävin tarkistamassa asian Kelan nettisivuilta, ja siellä tosiaan sanotaan seuraavaa: ”Avopuolisoiksi katsotaan mies ja nainen, jotka elävät jatkuvasti yhteisessä taloudessa ja avioliitonomaisissa olosuhteissa, mutta eivät ole naimisissa. Jos samaa sukupuolta olevat henkilöt elävät yhteisessä taloudessa mutta eivät ole rekisteröineet parisuhdettaan, heitä ei katsota avio- eikä avopuolisoiksi.” Esimerkiksi asumislisään taas liittyy seuraava pieni yksityiskohta: ” Samassa asunnossa kahdestaan asuvat mies ja nainen katsotaan avopuolisoiksi, jos hakija ei toisin todista.” Anteeksi, mitä? Samaa sukupuolta olevaa avopuolisoa ei lasketa puolisoksi, vaikka tuen hakija haluaisi itse rehellisyyden (ja rakkauden) nimissä ilmoittaa, että kyseessä todella on puoliso? Sen sijaan eri sukupuolta olevien, yhteisessä asunnossa asuvien pitää erikseen todistaa, jos he eivät ole pariskunta?

Äkkiseltään ajateltuna asia voi tuntua vähäpätöiseltä. Se kuitenkin kertoo jostain paljon isommasta, vakavammasta ja rumemmasta. Maassamme jotkut pariskunnat ovat edelleen arvostetumpia, kuin toiset. Kahden samaa sukupuolta olevan parisuhdetta ei edes lasketa parisuhteeksi ilman rekisteröintiä. Sen sijaan heteropariskunnilta ei suinkaan vaadita avioliittoa, jotta heidän tilanteensa lasketaan valtion omistaman laitoksen silmissä oikeaksi suhteeksi.

Kelan käytännöt ovat täysin vanhentuneita. Etenkin pääkaupunkiseudulla asuminen on niin kallista, että myös ystävät voivat hyvinkin asua samassa asunnossa – vaikka sattuisivat olemaan eri sukupuolta. Mitä kalliimmaksi asuminen käy, sitä yleisemmäksi kimppa-asumisjärjestelyt tulevat, eivätkä vain opiskelijoiden, vaan myös muissakin elämäntilanteissa olevien kesken. Eri sukupuolta olevat voivat aivan hyvin olla vain ystäviä – ja yhtälailla samaa sukupuolta olevat voivat vallan mainiosti olla rakastavaisia. Kelan nykyinen käytäntö on epäreilu puolin ja toisin.

Kelan tietojärjestelmä toimii rakenteellisen syrjinnän välineenä. Tietokoneohjelma toimii juuri niin, kuin se on koodattu. Se ei tunnista oikeaa väärästä, vaan toimii samalla tavalla, kunnes sitä muutetaan. Tietojärjestelmä ei koskaan kerro esimiehelleen, että ”On tullut tehtyä huono periaatepäätös” senkään jälkeen, kun tuhannet ovat vihaisia ja loukkaantuneita. Tietojärjestelmä ei kuuntele, ja siksi sitä vastaan on mahdotonta taistella. Yksittäisen virkamiehen syrjivästä käytöksestä voi aina valittaa, mutta kun syrjinnän tekee tietojärjestelmä, tavallinen rivikäyttäjä on voimaton.

Tietojärjestelmän toimintatapaa on myös aivan liian helppoa käyttää perusteena syrjinnän jatkamiselle; ”Ymmärränhän minä, mutta kun tämä järjestelmä nyt vaan on tällainen” tai ”Meillä on aina toimittu näin, tietojärjestelmä sen sanelee” ovat houkuttavia vastausvaihtoehtoja, kun asioihin ei viitsitä tai haluta saada muutosta. Tietojärjestelmää on turhaa syyttää ihmisten tekemistä virheistä; sen toimintaa voi aina parantaa. Paljon vaikeampaa on saada aikaan asennemuutos meissä ihmisissä. Kun tasa-arvoinen avioliittolaki on (toivottavasti) tulossa lähivuosina voimaan, niin olisiko Kelankin aika tarkistaa järjestelmäänsä ja päivittää se nykyaikaan?

Entä mitä tukea hakenut ystäväni tästä tuumaa? ”Tuntuuhan se aika pahalta.”

Julkishallinto rikkoo toimittajaloukun

Codenton toimitusjohtaja Petri Aukia kirjoitti LinkedIn-tilillään siitä, miten valtio päättää piakkoin uusista julkisen sektorin IT-mallisopimusehdoista. Aihe on hyvin ajankohtainen ja kiinteästi Codenton toimintaan liittyvä, joten päätimme jakaa Petrin kirjoituksen myös täällä blogissamme. Konsulttimme Matti Kinnunen kirjoitti eilen tästä samasta aiheesta, kannattaa lukea hänenkin oiva artikkelinsa!

Valtio (tai itse asiassa sen julkisten hallintojen suositusten jaosto) on tällä viikolla päättämässä uusista julkishallinnon IT-mallisopimusehdoista (JIT 2007 ja JIT 2015.) Mallisopimusehdot ovat lähinnä neuvoa antavat, mutta niiden käyttö on laajaa ja niiden ohjeistava vaikutus on merkittävä. Ehtoja päivitettäessä on harkittu uudelleen, miten muuttuvan julkishallinnon pitäisi suhtautua sille kehitettyjen sovellusten omistukseen.

Hankintaan liittyvä perustelumuistio on erinomainen. Toivottavasti se käännetään myös englanniksi, sillä tällaisesta terävästä ja analyyttisesta otteesta voi olla ylpeä. Virolaisten tavoin ansaitsemme kehuja silloin, kun toimintamme on kopioimisen arvoista.

Tiivistelmänä: oletusarvoisesti uudessa sopimusmaailmassa hankittujen sovellusten oikeudet jäävät kullekin toimittajalle, ja toimittajan velvollisuus on jakaa tehty tuotos myös avoimen lähdekoodin lisenssillä. Jos sen sijaan “muuta vaihtoehtoa hankkia tiettyyn tarkoitukseen ohjelmistoa ei ole tai sen hankinta on kalliimpaa,” voidaan hankkia myös suljetun lähdekoodin lisenssillä valtiolle tehtäviä sovelluksia.

Juuri näin. Hankintaviranomainen pakotetaan miettimään, millaisella lisenssillä laadukas hankinta onnistuu edullisimmalla tavalla. Sopimusmalleissa ei ole pakkoa avoimuuteen eikä suljettuun lisenssiin, vaan se pakottaa miettimään oman työn taloudellisia seurauksia.

Valtio rakentaa tässä selvästi markkinaa, jossa useat pelurit kehittävät kilvan samoja tai keskenään kilpailevia avoimella lähdekoodilla jaettavia sovelluksia. Tällaisessa markkinassa nopein ja ketterin on usein voittaja, sillä jo saavutetut asemat eivät ole samalla tavalla sementoituneita kuin nykyään. Hitaille, kalliille ja tehottomille yrityksille ei tällaisella markkinalla ole tilaa.

Suomalaisista suljetuista julkishallinnon sovelluksista, kuten Effica, Katso-kirjautuminen ja Wilma, ei koskaan muodostu kansainvälisiä menestystarinoita. Avoimet suomalaiset sovellukset, kuten Vaadin, Linux ja MySQL sen sijaan ovat osoittautuneet markkinoilla menestyviksi.

Strategisesti osaava ohjelmistoyritys voi luoda etulyöntiaseman myös avoimen koodin maailmassa. Fiksulla strategialla se luo ympäristön, jossa elintilaa on kaikille, kaikkien työ edistää yhteistä etua, mutta suurin arvonmuodostus jää silti tuolla alkuperäistä ja taitavinta kehittäjätiimiä edustavalle yritykselle.

Rohkeutta päätöksentekoon, JHS-jaosto ja JulkICT-ryhmä!